Uutiset

Äidinkielen ylioppilaskoe kannattaa suorittaa keväällä

Hämeen Sanomissa (10.2.) kerrotaan Hämeenlinnan Lyseon lukion opiskelijoista äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa. Etusivulla on otsikko: ”Yo-kirjoituksissa pähkäili vain pieni joukko kokelaita” ja sivulla 5: ”Vain rohkeimmat uskaltautuivat uuteen äidinkielen kokeeseen”. Mielestämme uutinen antaa väärän kuvan kokonaistilanteesta ja luo turhaa pelkoa tämän kevään kirjoittajiin.

Kaikissa kouluissa tilanne ei ole kuvatun kaltainen, vaan oppilaat osallistuvat kevään äidinkielen kokeeseen lähes yhtä suurin joukoin kuin aiemminkin. Kaurialan lukiossa viime perjantain tekstitaidon kokeeseen osallistui 129 kokelasta – aiempina keväinä äidinkielen kirjoittajien määrä on ollut noin150.

Turengin lukiossa puolestaan äidinkielen ylioppilaskoe kirjoitetaan perinteisesti vasta abiturienttivuoden keväällä (tänä vuonna abiturientteja on 66) – syksyn harvalukuinen kirjoittajakunta muodostuu kokeen uusijoista.

Ainakin Kaurialassa ja Turengissa ”rohkeita” on siis runsaslukuinen joukko!

Äidinkielen ylioppilaskokeen tehtävät, niin kuin muidenkin aineiden, laaditaan sekä pakollisten että syventävien kurssien pohjalta. Opiskelija, joka kirjoittaa äidinkielen ylioppilaskokeen kolmannen lukiovuotensa syksyllä, on nipin napin ehtinyt suorittaa kuusi pakollista kurssia. Kolme syventävää jäävät käymättä.

Mielestämme opettajien ja koulun vastuulla on ohjata opiskelijaa opinnoissa niin, että hän selviää mahdollisimman hyvin päättötutkinnosta. Siksi äidinkielen kokeeseen kannattaa pääsääntöisesti osallistua abiturienttivuoden keväällä, kaikki valtakunnalliset yhdeksän kurssia suoritettuaan.

Toinen syy siihen, että nimenomaan äidinkielen kokeen suorittamisella ei kannata pitää kiirettä – edes uuden koetyypin pelossa – on kokeen erityisluonne. Ylioppilastutkintolautakunnan mukaan ” äidinkielen kokeessa tutkitaan, miten kokelas on saavuttanut lukion tavoitteiden mukaisen äidinkielen taidon, erityisesti kirjallisen ilmaisun taidon, kyvyn ymmärtää ja tulkita lukemaansa sekä kypsyyden niihin opintoihin, joihin ylioppilastutkinto on edellytyksenä.”

Ei siis riitä, että osaa oikeinkirjoituksen tai argumentaatioanalyysin, pitäisi lisäksi osoittaa ’kypsyys’. Sitä ei opeteta millään kurssilla eikä missään oppikirjassa; kypsyys vaatii kypsyttelyä, siis aikaa.

Kypsyyskokeenomaisen ylioppilaskokeen suorittaminen jo abiturienttivuoden syksyllä ”pois alta” ei anna nuorelle mahdollisuutta kirjoittaa sillä elämänkokemuksen äänellä, joka hänelle abiturienttivuoden opintojen, sen aikana eletyn elämän ja hankittujen kokemusten sekä ennen kaikkea hioutuneiden ajattelutaitojen myötä kehittyisi. Siksi kaikki aika, jonka nuori saa kerätä kokemuksia ja elää elämäänsä, on eduksi myös äidinkielen ylioppilaskokeessa.

Niin opettajien kuin opiskelijoidenkin on turha pelätä uutta koemuotoa, sehän on valtakunnallisesti kaikille sama. Oleellista ei ole koetyyppi vaan analyyttinen luku- ja kirjoitustaito – sekä ajattelun kypsyys.

Johanna Lampela

äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Turengin lukio

Janakkala

Liisa Virtanen

äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori

Kaurialan lukio

Hämeenlinna