Uutiset

Äidit surmaavat lapsiaan hiljaisuudessa

 

Aikaisemmin suurempi osa lapsensurmista oli äitien tekemiä, mutta nyt isien tekemät perhesurmat päätyvät otsikoihin.
 
Suomalaiset isät tappavat lapsiaan. Nämä teot myös nostetaan lehtien etusivuille. Tuorein otsikoihin nousseista perhesurmista tapahtui juuri juhannuksen kynnyksellä.
 
”Kyläreissulta palannut äiti löysi perheensä ammuttuna” (Hämeen Sanomat 20. kesäkuuta 2012)
 
Samaan aikaan suurin osa lapsensurmista jää tilastojen kätköihin. Unohdetaan, että lapsen näkökulmasta on paljon todennäköisempää tulla äitinsä tappamaksi.
 
– Äitien tekemistä, tai muista syistä kuin itsemurhien yhteydessä tapahtuneista lapsensurmista on vaikea puhua. Sen sijaan, kun isä tappaa perheensä, minulle soittaa heti viisitoista toimittajaa, kertoo lapsensurmista väitöskirjansa tehnyt lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anne Kauppi.
 
Kauppi tutki kesäkuussa julkaistussa väitöskirjassaan kaikkia vuosien 1970 ja 1994 välisenä aikana Suomessa tapahtuneita lapsensurmia.
 
– Miehillä on enemmän voimaa ja heidän yrityksensä onnistuvat helpommin. Naisilla harvemmin on ampuma-aseita. Heidän yrityksensä jäävät miehiä useammin epäonnistuneiksi.
 
Alle 15-vuotiaiden lasten joukossa lapsensurmaan kuolee 0,5 lasta sataatuhatta kohden. Kaikkiaan henkirikoksiin kuolee Suomessa noin 2,5 ihmistä sataatuhatta ihmistä kohden, Kauppi vertaa.
 
Viime vuonna kaikissa kuolemaan johtaneissa henkirikoksissa noin 88 prosentissa tekijänä oli mies. On siis harvinaista, että nainen tappaa.
 
Hätkähdyttävää tilastoissa kuitenkin on, että kun nainen syyllistyy murhaan tai tappoon, on joka neljännessä tapauksessa uhrina hänen oma lapsensa.
 
Tutkimuksessaan Kauppi jakoi lapsensurmat eri kategorioihin tekotilanteen, tekijän ja tekoon johtaneiden syiden mukaan.
 
Suurimman ryhmän muodosti laajennetun itsemurhan myötä kuolleet lapset.
 
– Käytän termiä laajennettu itsemurha, sillä murha-itsemurha on aika voimakas termi siinä tilanteessa, kun vanhempi päättää surmata itsensä ohella myös lapsiaan. Teot eivät ole samalla lailla suunniteltuja ja harkittuja kuin murhat yleensä, Kauppi selventää.
 
Näissä laajennetuissa itsemurhissa tekijänä on usein isä ja on todennäköisempää, että lapsia kuolee monta kerralla. Juuri nämä isien tekemistä perhesurmista kertovat uutiset ovat viime aikoina olleet näkyvimmin esillä ja herättäneet ihmisissä kysymyksiä.
 
Aikaisemmin suurimpi osa lapsensurmista tapahtuu vähemmän dramaattisesti, äidin toimesta.
 
Miksi äiti tappaa lapsensa?
 
Vielä 1970-luvulle asti lapsensurmia oli muihin henkirikoksiin verrattuna erityisen paljon. Kaupin mukaan silloin oli paljon surmia, joissa äiti synnytti salaa ja tappoi ei-toivotun lapsensa heti synnytyksen jälkeen.
 
– Tällaiset lapsensurmat ovat vähentyneet huomattavasti.
 
Osassa muita surmatekoja vanhemmalla, erityisesti äideillä, oli selkeä tarkoitus surmata lapsi.
Tekohetkellä äidit ovat masentuneita ja vaipuneet jopa psykoosiin. He uskovat, että lapsi on uhattuna.
 
– Äidit ajattelevat, että lapsi kärsi, koska he olivat hoitaneet lasta niin kelvottomasti. He tappavat lapsen ikään kuin armahtaakseen lapsen.
 
Usein näillä äideillä on taustalla traumoja omasta lapsuudesta. Perheväkivaltaa kokeneet äidit hätääntyvät ja masentuvat tavallista herkemmin. Kaupin sanoin heillä ei ole sietokykyä vastoinkäymisille lapsen hoidossa tai muissa arkielämän ristiriitatilanteissa yhtä paljon kuin muilla.
Äidillä on paljon tekemistä omankin henkisen hyvinvointinsa koossa pitämiseksi.
 
Osassa tapauksista lapsen kuolema aiheutui kertaluonteisesta tai toistuvasta pahoinpitelystä. Kauppi muistuttaa, että kyseessä on vakava asia, jota voidaan ennaltaehkäistä.
 
– Aikuisten mielenterveyspalveluita pitäisi lisätä ja neuvolassa pitäisi huomata tällaiset asiat paremmin.
 
Surullisinta on, että osassa tapauksista äidit olivat jo sanoneet, etteivät halua jäädä lapsen kanssa kahden. Surmatut lapset olivat terveitä, haluttuja ja rakastettuja ja vanhemmat elivät pysyvässä parisuhteessa.
 
Lopulta synnytyksen jälkeinen masennus ajaa äidin surmaamaan alle vuoden ikäisen lapsensa.
Se, että äidit ovat syyllistyneet lapsensurmiin isiä useammin, voi Kaupin mielestä johtua osittain myös siitä, että juuri äidit ovat lapsen kanssa kahden ja kantavat hoidosta suuremman vastuun.
 
Kynnys avun hakemiseen on korkealla
 
Kaupin mielestä mielenterveyspalveluiden piiriin olisi päästävä ilman lääkärin lähetettä. Hän tietää, että kynnys pyytää apua on korkealla. Äidin pitäisi osata ja jaksaa, muu on häpeäksi.
Hän on itsekin työskennellyt pikkulapsipsykiatrian poliklinikalla.
 
– Kun apua vihdoin uskalletaan pyytää, hätä on jo suuri. Äidit soittavat ja itkevät hillittömästi.
 
Ensimmäisestä puhelusta ei yleensä saa edes selvää, kuka soittaa ja mitä on tapahtunut.
Isiäkään ei pidä unohtaa. Kaupin mukaan isän voi olla vaikea sietää lapsen itkua, kun hän ei tiedä, miten sen saisi loppumaan. Sietämättömyys voi paisua aggressioksi, jota myös on vaikea käsitellä.
 
Lapsia kuolee myös perheriitojen selvittelyissä. Osassa Kaupin tutkimia lapsensurmia isän ensisijainen tarkoitus oli surmata äiti esimerkiksi mustasukkaisuuden takia. Samassa tilanteessa kuoli sivullisina vahingossa myös lapsia.
 
Yhdessä tapauksista isä surmasi perheen lapsen kostoksi äidille.
 
– Näissä tapauksissa taustalla on pitkällisiä päihde- ja mielenterveysongelmia sekä perheväkivaltaa. Lapsensa surmaavilla miehillä on usein erittäin traumaattisia kokemuksia omasta lapsuudesta.
 
Suomessa vanhempansa surmaamien alle yksivuotiaiden lasten lukumäärä on neljä kertaa suurempi kuin Ruotsissa.
 
Kauppi osaa nimetä tähän osasyyn. Suomessa käytetään terveydenhoitoon ja sen myötä myös mielenterveyspalveluihin huomattavasti vähemmän rahaa bruttokansantuotteesta kuin muissa Pohjoismaissa.
 
– Ehkä suomalaiset vanhemmat ovat myös masennusalttiimpia. Samoin häpeällä on tässä osansa. Apua ei kehdata pyytää.
 

Päivän lehti

19.1.2020