Uutiset

Äijien kaveruudessa pidetään metrin reviiri

Ystävänpäivänä hehkuvat punaiset sydämet, mutta tässä jutussa ei puhuta niistä. Eikä edes ystävistä.

– Miehillä ei ole ystäviä, ne on kavereita tai frendejä, Timo Eskola tarkentaa heti alkuun.

Turhanpäiväinen hempeily ja läpsiminen ei kuulu äijien kaveruuteen, kertovat Timo Eskola ja Hannu Heikkilä.

Kaiken muunkin ystävänpäivän vouhotuksen voi heittää saman tien takaisin rapakon taakse.

– Ystävänpäivä voi sopia jollekin, mutta mun mielestä se on tyhjänpäiväinen, kaupallinen juttu. En mä tarvii erillistä ystävänpäivää siihen, että pidän frendien kanssa yhtä.

Äijä-ikäiset, eli vähän päälle kolmekymppiset Timo Eskola ja Hannu Heikkilä tutustuivat nelisen vuotta sitten, kun he osuivat samaan työpaikkaan Hämeen lehtipainoon. Kaverin kanssa kuluu työaika ja välillä vapaa-aikakin.

– Kaveri on hyvä tekosyy, miksi lähteä terassille, Hannu selvittää.

Ei tuppisuu eikä hölösuu

Kavereiltaan miehet vaativat ainakin kahta asiaa.

– Huumoria pitää viljellä. Mun kanssa ei tuu toimeen, jos on tuppisuu, Timo kertoo.

Kavereissa arvostetaan samaa, mitä muissakin ihmisissä.

– Pitää olla luottamuksen arvoinen. Ei ole hyvä asia, jos jostain puhuu kaverille ja kuulee sen jostain muualta nopeammin kuin on itse ehtinyt puhua asiaa eteenpäin, Hannu sanoo.

Äijä-kaveruudessa ei halailla eikä edes läiskitä olkapäille.

– Miespuolisilla on varmaan metrin henkilökohtainen reviiri, Hannu arvelee.

– Jos joku tulee halaamaan, siitä tulee vain vaivautunut olo, Timo huomauttaa.

Äijien halaaminen onkin harvinaista; siihen on syynä joko kolmen promillen humala tai joukkueurheilu.

Miesten ei tarvitse mainostaa kaveruuttaan. Kun ihmiseen pitää yhteyttä, hän tietää olevansa kaveri.

– En oo koskaan sanonut kenellekään, että sä oot hyvä kaveri. En ainakaan muista, Hannu sanoo.

Helkkaristi kavereita

Äijät kokoontuvat isoilla porukoilla matseihin ja saunailtoihin, mutta paljonko äijillä on kavereita?

– Onhan niitä vaikka kuinka helkkaristi, Timo toteaa.

Tarkempien laskutoimitusten jälkeen miehet päätyvät siihen, että moikkauskavereita on paljon, hyviä kavereita kymmenkunta ja sen lisäksi on muutama, kenelle voi puhua mistä vaan.

Kaverien kanssa äijät jutustelevat kaikesta maan ja taivaan välillä: urheilusta, ajankohtaisista asioista ja töistä. Tunne-elämän asioita murjautellaan mieluummin vitsin muodossa ja kaikenlainen keittiöpsykologisointi jätetään naisille.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ongelmista puhuta. Varsinkin työmaalla huomataan heti, jos kaveria jokin painaa.

– Jos joku asia mättää, niin usein työkaverit joutuvat kiukun kohteeksi. Myöhemmin tuopposen äärellä voikin sitten selvittää, miksi pinna on kireällä, Hannu sanoo.

Kummallekaan ei tule mieleen mitään, mistä äijät eivät voisi keskenään puhua.

– Jos jokin asia painaa, pitää siitä jollekin puhua. Kavereiden kanssa puhutaan paljonkin. Joskus voi jälkeen päin jopa harmitella, että pitikö toikin sanoa ääneen, Hannu kertoo.

Sanakirjaa tarvitaan

Miesten kanssa jutellessa äijä ymmärtää, mistä on kyse.

– Naisten puhe on välillä niin korkealentoista, ettei siinä pysy mukana. Siihen pitäisi olla sanakirja, Timo huomauttaa.

Vaikka Nainen-äijä-nainen-sanakirjaa tarvittaisiinkin, äijä-äijä-äijä-sanakirjalle ei ole markkinoita. Mies ymmärtää miestä, pienistä mielipide-eroista huolimatta. Espoosta hiljattain Hämeenlinnaan muuttanut Timo on löytänyt kavereita uudelta kotipaikkakunnaltaankin – siitäkin huolimatta, että miehen vakiovarustukseen kuuluu HIFKin takki.

– Se toimii yleensä keskustelun avaajana. Kun sen näkee, tietää heti, mistä mun kanssa voi puhua.

Päivän lehti

28.11.2020

Fingerpori

comic