Uutiset

Aika näpeissä

On perinteistä, kämmenen suuruista almanakkaa, tulitikkuaskin kokoista Taskukalenteria, Naisten almanakkaa, Kultaista almanakkaa, Osuuskauppaväen kalenteria, Pientä muistialmanakkaa sekä nykypäivän vanhuksille suunnattua suurikokoista ja -tekstistä almanakkaa.

Hämeenlinnalaiselle Matti Parkkoselle almanakat ovat paitsi keräilykohde, myös tuhansien tarinoiden lähde. Hän innostui almanakoista sattuman kautta noin kymmenen vuotta sitten.

– Sain niitä jätepaperia keräävältä turenkilaiselta kaverilta huomattavan määrän. Hän oli pistänyt almanakkoja syrjään, kun ihmiset olivat heittäneet niitä muun paperin joukkoon.

Hämeenlinnalainen keräilijä Matti Parkkonen pitää almanakkakokoelmansa kauneimpana tätä alpakkakantista Tasku almanakkaa. Vaikka kansissa on vuoden 1953 almanakka, kannet on annettu niissä olevan kaiverruksen mukaan omistajalleen joululahjaksi 24.12.1943.

Aarteidensa keskeltä hän poimii kokoelmansa vanhimman, vuodelta 1842 olevan almanakan, joka on ajan patinoima ja takakannestaan melko repaleinen.

– Nämä ovat olleet siihen aikaan käyttötavaraa savupirteissä, Parkkonen selittää tummunutta allakkaa selaillen.

Ensimmäisellä aukeamalla kansalle esitellään Wenäjän keisarillinen huone eli tsaarin sukutaulu täydellisine tietoineen.

– Nämä tiedot olivat almanakassa aina siihen asti kuin Suomi itsenäistyi. Juhlapyhät, nimipäivät, markkinapäivät sekä auringon tai kuun pimennykset olivat kuitenkin sisällön tärkein anti.

Yleissivistäviä artikkeleita ja mainoksia

Almanakat ovat vuosien saatossa muuttaneet ulkomäköään melkoisesti. Matti Parkkosen kokoelman vanhin suomalainen almanakka on vuodelta 1842.

Almanakoissa annettiin kansalle lyhyiden artikkelien muodossa paljon maatalouteen liittyviä neuvoja ja yleissivistävää tietoa.

Vuoden 1846 allakassa kerrottiin mm. ”Aituuttamisesta eli aijan-panemisesta wähimmällä sekä työnkäyttämisellä että mehän menettämisellä (haaskaamisella)”.

Vuonna 1865 Elias Lönnröt on kirjoittanut kansalle siitä, ”Minkätähden kuolee niin paljo lapsia ensimmäisellä ikä-vuodella?”.

Almanakka vuodelta 1873 kertoo ”Järjestetyn metsänhoidon perusteet. Otteita Keisarillisen Majesteetin Armollisesta asetuksesta metsästyksestä ja otuksen pyynnöstä Suomessa”.
Osuustoimintalaista kirjoitettiin vuonna 1903, kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton toiminnasta vuonna 1923, hampaiden hoidosta vuonna 1947, peruskoulu-uudistuksesta vuonna 1974 ja parien sukupuolielämästä vuonna 1996.

Mainokset ilmestyivät almanakkoihin vuonna 1893. – Mainostajat ymmärsivät, että ihmiset lukivat niitä päivittäin, Matti Parkkonen taustoittaa.

Ensimmäisiä mainostajia olivat vakuutuslaitokset sekä pankit . 30- ja 40-luvuilla mainostajia tuli huomattavasti lisää, jolloin almanakat paksuuntuivat jopa kaksinkertaisiksi.

Vuoden 1940 almanakassa kansaa houkuteltiin ostamaan mm. olkaimia, moottoripyöriä, kangaspuita, vernissaa ja radioita erilaisten maataloudessa tarvittavien vempaimien lisäksi.
Mainokset poistuivat almanakasta vuoden 1975 jälkeen.

Käytettiin päiväkirjana

Monista keräilijöistä poiketen Matti Parkkosta kiinnostaa kerätä almanakkoja, joista löytyy ”töherryksiä”, kuten Parkkonen asian ilmaisee.

– Monelle se on ollut päiväkirja myöskin. Niistä tulee ulos koko elämänkirjo. Niihin on merkitty mikä lehmä on poikinut minäkin päivänä ja mihin hintaan on myyty hevonen, pyykkipäivät ja säätilat päivittäin, Parkkonen kertoo.

Matti Parkkosen almanakkojen keräilyharrastus on alkanut noin kymmenen vuotta sitten. Löytöjään hän tekee kirpputorien ja antikvariaattien lisäksi nettihuutokaupoista. Kädessä on vanhuksille ja huononäköisille suunnattu suurikokoinen ja -tekstinen almanakka ensi vuodelle.

Oma lukunsa on sota-aika, joka on kirvoittanut monen almanakanomistajan kirjaamaan ylös sodan etenemistä.

Vuoden 1944 helmikuun kuudentena päivänä eräästä almanakasta löytyy merkintä ”Ryssä pommitti Helsinkiä”.

Elokuun 11. päivänä samana vuonna on kirjattu: ”Mannerheimin uusi hallitus piti ensimmäisen istuntonsa kello 11 a/p”.
Evakkon lähtijä on kirjoittanut 20.9.1944: ”Ryssä ajoi viimeisen kerran pois kotoa”.

– Minua viehättää tarinoiden sisältö. Se on osa tätä harrastusta.

Arvoituksellisin Parkkoselle on vuodelta 1911 oleva ruotsinkielinen almanakka, jonka hän osti Riihimäeltä keräilykaupasta.

– Tähän on kirjoitettu ikään kuin matkakertomuksia naisen käsialalla ranskaksi ja venäjäksi. Joku kun ne minulle vielä suomentaisi, Parkkonen huokaa.

Painettu Hämeenlinnassakin

Matti Parkkonen on onnistunut hankkimaan kokoelmaansa vuosien 1853-1857 almanakat, jotka poikkeuksellisesti painettiin Hämeenlinnassa Helsingin sijaan.

Paikkana oli teollisuusmies Gustaf Georg Nordensvanin vuonna 1845 perustama kaupungin ensimmäinen kirjapaino.

– Taidettiin sitä ennen vanhaankin osata kilpailuttaa.

Almanakoissa esiintyi jonkin verran tilastotietoja. Parkkosen silmiin on osunut tilastoja Hämeenlinnan väestönkehityksestä 1800-luvun lopulla. Ne kertovat, että kun vuonna 1850 kaupungissa oli asukkaita 2 581, niin vuonna 1889 niitä oli jo 4 584.

Parkkonen arvelee, että vuonna 1862 Helsingistä Hämeenlinnaan avattu rautatie on kasvattanut osaltaan kaupungin väkimäärää.
Vuoden 1878 almanakkaan onkin jo painettu ”Kruunun rautateiden matkustavaisten maksut: 1:stä luokasta 10 penniä wirstalta, 2:sta luokasta 7 penniä ja 3:sta luokasta 4 penniä”.

Allakoita netistä

Vaikka Parkkosen almanakkakokoelma onkin ”aika täydellinen” vuodesta 1842 eteenpäin, niin muutamia kappaleita puuttuu 1900-luvun alkupuolelta.

Kokoelmaansa hän on kartuttanut kiertämällä kirpputoreilla ja antikvariaateissa sekä modernia teknologiaa hyödyntäen.

– Nettihuutokauppa on hyvin tehokas. Uudempi tavara maksaa 3-4 euroa kunnosta riippuen ja vanhempien hinta alkaa nousta yli 20 euron. Paljon tehdään myös vaihtokauppaa muiden asianharrastajien kanssa, Parkkonen sanoo kiikuttaen pahvilaatikollisen ”vaihtareita” esille.

Kiireisten ihmisten oikea käsi

– Almanakka on minulle ihan kaikki kaikessa. Aika täyden näköinen se melko usein on, kun on niin monennäköisessä toiminnassa mukana, kertoo käräjätuomari, Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Harri Lintumäki (kok.), joka toimii myös Hämeenlinnan Pallokerhon puheenjohtajana.

Lintumäki sanoo kirjaavansa povitaskussa kulkevaan Jääkiekkoliiton taskukalenteriin paitsi kyseiseen urheilulajiin liittyvät menot myös valtuustotyöskentelyyn kuuluvat tapaamiset sekä työhönsä liittyvät käräjätuomarin istunnot.

– Ne eivät ole virka-aikaan sidottuja ja pystyn niitä itsekin järjestelemään. Kalenteri on aivan välttämätön, että pysyn itse aikataulussa eivätkä asiat mene päällekkäin. Ei tässä iässä kannata enää pelkkään muistiinsa luottaa.

– Onhan siellä kaikennäköisiä yksityiselämään liittyviä juttujakin, kuten tukan leikkauttamiset ja iltakekkerit.
Syntymä- ja nimipäivissä olen aika huono. Perheenjäsenten synttärit just ja just muistan, mutta muista saa joku muu mua muistuttaa, Lintumäki tunnustaa.

Kännykästä löytyvän kalenterin käyttäminen ei ole Lintumäkeä sytyttänyt.

Fysioterapeutilla ajanvarauskirja

Fysioterapeutti Marianne Salonen käyttää työssään sähköisen ajanvarauksen rinnalla isoa ajanvarauskirjaa, joka kulkee aina mukana. – Almanakka on toisaalta orjuuttava kapistus, kun luottaa siihen, että asiat ovat aina kirjattuna ylös.

Fysioterapeutti Marianne Salosella on käytössään iso, A4:n kokoinen ajanvarauskirja sähköisen ajanvarauksen rinnalla lääkärikeskus Mehiläisessä.

– En pärjää pelkällä sähköisellä ajanvarauksella, koska teen töitä toisessakin firmassa joinain päivinä. Lisäksi minulla on kotikäyntejä ja jumpparyhmiä. Ajanvarauskirja liikkuu koko ajan mukanani.

Kerran hän on kokenut hikisiä hetkiä, kun asiakkaan ja hänen kalenterinsa vaihtuivat muutamaksi tunniksi.

– Ei siinä mitään katastrofia olisi tapahtunut, vaikka se olisi kokonaankin hukkunut. Onhan siinä potilas- ja asiakastietoja ja puhelinnumeroita, mutta mä olisin saanut ne kerättyä kokoon uudestaan.

Samaa ajanvarauskirjaa Salonen käyttää henkilökohtaisenakin kalenterinaan, josta näkyvät kampaajakäynnit, teatteri-illat ja tulevat synttärit.

– On se toisaalta orjuuttava kapistus, kun luottaa siihen, että kaikki asiat ovat aina kirjattuna ylös. Omaan muistiin ei voi enää luottaa.

Suomenkielinen almanakka täyttää ensi vuonna 300 vuotta. Hämeenlinnalaisen Matti Parkkosen kokoelmassa on myös ruotsinkielisiä almanakkoja.

Kaupunginjohdon kalenteri sähköisessä muodossa
Kaupunginjohtaja Tapani Hellsténin oikea käsi, johdon sihteeri Maija Salo kertoo, että heillä on käytössä sähköinen kalenteri.

– Sen hyvä puoli on, että näen omalta koneeltani kaupunginjohtajan merkinnät ja hän näkee tekemäni ehdotukset tietokoneeltaan tai omasta kännykästään, johon ne päivittyvät automaattisesti.

Koska kaupungin johtoryhmä ja johtavat viranhaltijat käyttävät samaa järjestelmää, Salo pystyy etsimään kunkin kalenterista esimerkiksi yhteistä vapaata rakosta kokousaikaa varten ja ehdottamaan sitä asianosaisille.

– Se on suuri helpotus tässä työssä, kun kaikki ihmiset ovat kovin kiireisiä. En voisi kuvitellakaan, että tekisin töitä paperikalenterin kanssa.

Raatihuoneen esimiehenä Salo hoitaa sen kokoustilojen ajanvarauksen niin ikään sähköisesti.

Omat henkilökohtaiset menotkin ovat sähköisessä muistissa, vaikka Salo käyttää paperistakin almanakkaa.

– Minulla on oma pieni taskukalenteri, joka on päiväkirja. Kirjaan siihen säätä ja oman elämäni tapahtumia, Salo nauraa salaperäisesti.

Päivän lehti

29.3.2020