Kolumnit Uutiset

Aika tavaran palkitsee

Näinä hometalojen ja huoneilman mikrobien aikaan ei varmaan ole kovin mieltä ylentävää olla suomalainen rakentaja. Vaatii melkoista pokerinaamaa kehua retostella olevansa raksan miehiä, kun työn laadussa ei enää ole mitään kehumista.

Missä ovat alan miesten ammattiylpeys ja kunnianhimo, kun kaikki kastuu ja homehtuu käsiin? Vielä jokunen vuosi sitten rakennusmies saattoi perustellusti rehennellä olevansa huippuammattilainen, vaikka tili tulikin vain lautapojan hommista.

Surullisia esimerkkejä luokattomasta laadusta riittää jokaiselle viikolle. Vasta parikymmentä vuotta vanhaa Wetteriä evakuoidaan, monet päiväkodit ja koulut ovat käyttökiellossa. Ne odottavat miljoonaremonttia tai homeitiöt lopullisesti nujertavaa caterpillaria.

Hämeenlinnan Linnankasarmin komeat punatiilitalot kestivät hyvin sata vuotta sekä Venäjän että Suomen armeijan sotilaiden hikeä ja kovaa käyttöä. Tuota pikaa, kun kasarmeilla piipahtivat 2000-luvun rakennusinsinöörit keikkamiehineen, niihin ilmaantui niin vakavia kosteusvaurioita, että työskentely huoneissa kiellettiin.

Suomessa pitäisi rakentaa kerralla hyvin, koska rakentaminen on aina kallista ja suden korjaaminen erityisen tyyristä. Rakennusten elinkaaren pitäisi olla ainakin sata vuotta, kertakäyttöisyyteen ei ole varaa.

Mikäli asiantuntemukseni riittäisi osoittamaan rakennustyön virheet ja parantaisi sen laadun, tienaisin palkkani aivan jossakin muualla kuin sanomalehden toimituksessa. Silti syitä nykyiseen surkeuteen voi toki arvailla.

Lujabetonin hallituksen puheenjohtaja Hannu Isotalo moitti jo vuosia sitten, että ammattikorkeakouluista valmistuu kyllä asiansa hallitsevia tuotantotalousinsinöörejä, mutta rakennustyömaata he eivät osaa johtaa. Villatkin sateessa. Tilanne on kai paranemassa, kun rakennusmestareiden koulutus käynnistyi uudestaan.

Laatuun ei voi olla vaikuttamatta urakoiden pilkkominen pieniksi osaurakoiksi. Pienelläkin työmaalla voi olla kymmeniä urakoitsijoita ja niiden satoja työntekijöitä. He vastaavat kukin vain omista töistään. Kun urakat on kilpailutettu sairaan tiukoiksi, jokainen oikaisee siinä, missä vähänkin pystyy ja valvova silmä välttää.

Urakoiden pilkkomisen tiedetään menneen jo niin pitkälle, että seinäelementtien vaakasaumauksen teki eri urakoitsija kuin pystysaumauksen. Voiko olla totta?

Hämeenlinnassa nähdään tuota pikaa, kuinka aika palkitsee tavaran. Kaupungin onneksi kääntyy sekin, että kiinteistökauppa on käynyt nihkeästi. Liitoskuntien kunnantalot Tuulosta lukuun ottamatta ovat edelleen myymättä ja pääosin myös tyhjiä.

Kun kuntaliitosta viisi–kuusi vuotta sitten nupit punaisina touhuttiin, meille maalaisserkuilla vakuutettiin, että tavallisen kuntalaisen näkökulmasta on aivan sama, istuvatko virkamiehet Iittalassa vai Hämeenlinnassa. Kuluneina yhteiselon vuosina ei ole sattunut mitään sellaista, joka tätä lupausta horjuttaisi.

On oikein mukavaa, että valot syttyvät taas Hauhon, Lammin, Kalvolan ja Rengon vanhoissa kunnantoimistoissa, kun Wetterin mikrobievakot saapuvat.

Päivän lehti

3.6.2020