Uutiset

Aikataulun rukkaus pelkkä hätäratkaisu

Kovien ja kauan kestäneiden tuskin jälkeen päivänvalon nähnyt Euroopan unionin perustuslakiluonnos on edelleen vankasti jäissä. Näin kävi, koska Hollanti ja Ranska järjestivät perustuslaista kansanäänestyksen, jonka tuloksissa ei ollut varaa tulkinnoille. Hollantilaiset ja ranskalaiset sanoivat laille selkeästi ”kiitos ei”.

Perustuslain kaato kahdessa valtiossa ei tietenkään ratkaissut perimmiltään mitään, mutta kansanäänestyksen tuloksia on pakko kunnioittaa koko eurooppalaisessa yhteisössä. EU:n johto on kaiken aikaa lähes epätoivoisesti mutta viisaasti miettinyt, mitä asialle pitäisi tehdä. EU tarvitsee perustuslain, tästä kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä – omaa linjaansa vetävät tietysti ne, jotka haluavat hajottaa koko unionin.

Nyt EU on päätymässä kaiken kaikkiaan odotettuun ratkaisuun: perustuslain aikataulua rukataan. Elävässä elämässä ajatuksen soveltaminen tarkoittaa sitä, että edelleen sentään hengissä oleva lakiesitys pannaan hyllylle. Perustuslain voimaantulosta oli tarkoitus sopia ensi kesänä, tuoreen suunnitelman mukaan lain kohtaloa mietitään tätä kauemmin.

Politiikan kovat lait puoltavat aikataulun uudistamista. Kun lain kanssa ei ole juuri nyt mitään tehtävissä, on vain järkevää viedä lakiasiaa eteenpäin joskus tuonnempana. Lain hyllyttäminen on kaikesta huolimatta EU:lle kova paikka: unioni joutuu nöyrtymään ja virallisesti myöntämään, että se on kurkottanut kuuhun hyvin tärkeässä asiassa.

Aikataulun vesittäminen vie EU:n epämääräisille vesille. On aivan johdonmukaista kysyä, miksi mikään kaavailtu aikataulu lopulta toteutuisi. Kauas on tunnetusti pitkä matka ja niin myös tässä tapauksessa.

EU:n johto luottaa siihen, että aika tekee työtä perustuslain puolesta. Kysymys on selvästi niin sanotusta uskon asiasta. Yhtä hyvin voi käydä aivan toisinpäin. Laki voi jäädä luonnokseksi.

Kukaan ei voi alkuunkaan varmasti tietää, mikä on tilanne EU:ssa esimerkiksi vuonna 2009, jolloin komission ruotsalainen varapuheenjohtaja Margot Wallström laskee ajan olevan kypsä lain esiinkaivamiselle.

EU:n kiistaton ongelma on hajanaisuus ja myös kansalaisten vastustus. Perustuslain kirjoittamiseksi löytyi nipin napin riittävästi poliittista voimaa, yhteistä eurooppalaista tahtoa, mutta hollantilaisille ja ranskalaisille sovinto ei kelvannut.

Mikäli laki hyllytetään, Hollannin ja Ranskan vastarinta toki voi laantua. Kukaan ei kuitenkaan ole voinut järkisyihin vetoamalla kertoa, miksi näin oikeastaan voisi käydä. Yhtä hyvin lain vastustus voi kasvaa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Aikataulun venyttäminen ei ole ainoa perustuslakia koskeva suunnitelma. Edelleenkin taustalla kummittelee ajatus lain pilkkomisesta tai kirjoittamisesta uudelleen ainakin sen verran, että Hollanti ja Ranska saadaan uudelleen viemään hanketta eteenpäin. Kirjoitetun perustuslain pilkkomisella on niin vähän kannatusta, että idea voitaneen haudata.

Perustuslain pahasti kangerteleva käsittely kielii myös EU:n johtajuuskriisistä. Johtavat EU-maat Ranska, Saksa ja Britannia eivät ole löytäneet suhtautumisessa lakiin yhteistä linjaa. Onko Saksan uudesta liittokanslerista Angela Merkelistä kolmen suuren voimien kokoajaksi, sen näyttävät lähikuukaudet.

Suomen kaltaisille pienille EU-maille on varattu perustuslakisotkussa lähinnä sivustakatsojan rooli.