Kolumnit Uutiset

Aikuistensuojelu toimii yhä moitteettomasti

Lastensuojelun ammattilaiset ovat nyt syytettynä surullisessa Vilja Eerikan tapauksessa.

Oikeudenkäynnissä esiin tulleista tiedoista voi päätellä, että työpaineet lastensuojelussa ovat hirveät. Jokaisella työntekijällä on vastuullaan aivan liikaa isoista ongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria.

Tietosuoja lastensuojelun ja poliisin välillä on käsittämätön. Lastensuojelun työntekijä ei saa poliisilta tietoa esimerkiksi vanhempien aikaisemmista seksirikostuomioista.

Kun kyse on aikuistensuojelusta, lastensuojelu saa väistyä.

Silti jää vaikutelma välinpitämättömyydestä tai siitä, että edes lastensuojelun nimissä on äärimmäisen vaikea puuttua ihmisten yksityisyyteen.

Murhattu tyttönen oli lyhyen elämänsä aikana tekemisissä kymmenien lastensuojelun työntekijöiden kanssa, mutta kaikesta päätellen yksikään ei koskaan käynyt hänen kotonaan, eikä tavannut hänen äitipuoltaan.

Yhdellä kotikäynnillä olisi todennäköisesti voinut saada paljon enemmän tietoa kuin kuuntelemalla yhä uudestaan tytön isää, joka ilmeisen hyvin osasi manipuloida virkailijoita.

Omaan lähipiiriini on sattunut lastensuojelutapaus, joka tosin johti isän, eikä lasten kuolemaan. Kokemukset lastensuojelun kanssa asioinnista kuitenkin muistuttavat joiltain osin surullista pikkutytön tilannetta.

Leski-isä lapsineen oli lastensuojelun asiakkaana useita vuosia. Isän kiihtyvän viinakierteen takia sattui kaikenlaista.

Varsinaista fyysistä väkivaltaa tuskin oli, mutta isän viimeisinä vuosina lapset jäivät vaille huolenpitoa, rakkaudesta puhumattakaan.

Isä aina kokosi itsensä noihin moniammatillisiin tapaamisiin, joissa sosiaalinaiset hänen tarinoitaan empaattisesti kuuntelivat.

Läheiset pyysivät ja anoivat, että lastensuojelu olisi käynyt perheen kotona, sillä yksi silmäys ovelta olisi kertonut kelle tahansa, ettei tämä ole lapsille oikea paikka elää.

Kerran virkailija tuli jo pihalle, mutta isä onnistui puhumaan hänet pois paikalta.

Muuten lastensuojelun toimissa ei ollut moittimista. Kun perheenisä joi itsensä hengiltä, lasten asiat hoidettiin esimerkillisesti. He saivat kaiken mahdollisen avun, jota kuvitella saattaa.

Sen tosin pani merkille, että lähes jokaisella käynnillä sai asioida eri henkilön kanssa. Vaihtuvuus oli melkoista, eikä se niissä työpaineissa ole ihme.

Joka tapauksessa pitää nostaa hattua niille naisille, sillä naisiahan he suurimmaksi osaksi ovat, jotka pienellä palkalla jaksavat lastensuojelussa puurtaa.

Tuossa vaiheessa lastensuojelu toimi.

Kokemusta kertyi myös asioimisesta edunvalvojan kanssa, jonka täysin tahditon tapa hoitaa asioita tuotti pelkkää mielipahaa niin lapsille kuin heidän huoltajalleen.