Uutiset

Ain laulain (koulu)työtäs tee

Kerrankin ministeri on jäänyt kiinni maalaisjärjen käytöstä.

Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) kun haluaisi jämerämpiä rangaistuskeinoja korvaamaan tehottomiksi osoittautuneita koulujen jälki-istuntoja.

Rangaistus voisi olla esimerkiksi Opettaja-lehden tammikuisessa pääkirjoituksessaan lanseeraama työojennus, jossa oppilaat suorittaisivat rangaistuksensa työllä. Eli kuten asia lyhyesti ilmaistiin eilisessä Hämeen Sanomien Viikon puheenaihe -artikkelin otsikossa: Se siivotkoon, ken tahallaan sotkee.

Ottamatta kantaa tarvittaviin lainmuutoksiin idea on lähtökohdiltaan kannatettava.

Jälki-istuntoa toistuvasti saava oppilas saattaa pitää kyseisiä rangaistuksia vain meriitteinä, joilla maine kasvaa oppilastovereiden silmissä.

Kova jätkä tai gimma kokee olevansa entistäkin kovempi, mikä vain saattaa ruokkia ei-toivottua käytöstä: ei tehdä läksyjä, myöhästytään tai lintsataan koulusta, käydään röökillä kouluaikana, haistatetaan opettajille, kiusataan ”nörttejä”.

Työrangaistus sen sijaan ei kiillottaisi ongelmanuorten haarniskaa, vaan pikemminkin nolostuttaisi tekijänsä.

Tällä olisi huomattavasti tehokkaampi henkinen vaikutus rangaistuksen saaneelle kuin jälki-istunnolla.

Tietoisuus siitä, että jos spreijaat koulun seiniin graffiteja ja joudut koulun jälkeen niitä tiskihanskat ja sanko kädessä hinkkaamaan puhtaiksi koulukavereiden seuratessa vieressä, voi saada nuoren kaksi kertaa miettimään, kannattaako spreijata.

Tätä tässä kai haetaan – ennaltaehkäisyä.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen.

Rangaistuksen antamisella työnä voi olla myös pitempikantoisia vaikutuksia. Nuori oppii kokemaan työnteon rangaistuksena, mikä saattaa vaikeuttaa työhön hakeutumista tai työssä pärjäämistä aikuisena.

Silti moni vanhempi antaa jo nytkin työrangaistuksia kotona lapsilleen. Mitä hyötyä onkaan vain passittaa nuori arestiin huoneeseensa, jossa hän voi leppoisasti vetää lonkkaa sängyssään, kun nuoren voi arestin ohella laittaa siivomaan sekasortoinen kämppänsä?

Argumentteja asiasta on puolesta ja vastaan, ja kaikki ovat ihan yhtä päteviä.

Meidän vanhempien on siis turha linnoittautua yhden ja ainoan mielipiteen vangeiksi, vaan seurata mielenkiinnolla pelinavauksesta alkanutta keskustelua.

Kasvatusideologioita on monia, mutta kukaan vanhemmista ei voi kiistää, etteikö tässä ajatella pidemmän päälle vain nuoren omaa parasta.

Muut oppilaat ja opettajakunta ovat työrauhansa ansainneet – sitä ei saisi yksi tai kaksi luokan huligaania horjuttaa.

Jos ja kun uudistusta tehdään, esitän toiveen, että sen yhteydessä kuultaisiin myös koululaisia itseään. Nuoret kun ovat pääosin fiksua sakkia.