Kolumnit Uutiset

Ainutlaatuinen irtisanominen

Jääkiekon SM-liigan historiassa ei tunneta moista. Peli kulkee, voittoja tulee, johto on tyytyväinen, mutta silti on jotain sovittamattomasti pielessä.

Näin kävi HPK:lle. Vyyhti alkoi purkautua, kun Ville Viitaluoma repi kapteenin merkin rinnastaan. Tempullaan hän viestitti, ettei kykene saamaan ainuttakaan pelaajien viestiä päävalmentaja Kai Rautiolle niin, että hän niihin reagoisi.

Pattitilanne jumitti tekemisen jäällä, johdossa sekä joukkueen ja valmentajan välillä. Jos kerran päävalmentaja ei reagoinut pelaajien edustajan viesteihin, niin miten ihmeessä henkistä ja sosiaalista pattitilannetta olisi kyetty enää puhumalla aukomaan.

Jos päävalmentaja on sitä mieltä, että hän johtaa tavallaan ja muiden pitää sopeutua siihen, ei paljon ole tehtävissä.

HPK:lle päätös Raution potkuista oli taloudellisesti raskas. Palkka pitää maksaa kaksi vuotta tekemättömästä työstä.

HPK:n johtokaan ei selviä tapauksesta kuivin jaloin. Tiedotus asiasta hoidettiin tyyliin joukkueen sisäinen asia, ei kuulu muille.

HPK elää kannattajista ja yhteistyökumppaneistaan. Jääkiekon kaltaista julkista toimintaa harrastava organisaatio on tilivelvollinen silloin, kun seurassa tapahtuu jotain sellaista, mikä vaikuttaa oleellisesti sen toimintaan ja tavoitteisiin.

Jos se ei informoi uskottavasti asioista kannattajilleen ja yhteistyökumppaneilleen, kyseessä on joko ylimielisyys tai osaamattomuus.

Raution kohdalla voi puhua ylimielisyydestä. Hän ei ole halunnut vastata toimittajien kyselyihin, ja sen jälkeen, kun sanallinen arkku aukesi, olivat sanomiset ennakoitavissa. Raution mielestä seuran johto ei tukenut häntä vaan puhui pelaajien kanssa hänen selkänsä takana.

Näinkin voi asian nähdä. Raution olisi kuitenkin hyvä muistaa, että pelaajat yrittivät lähestyä häntä monen monituista kertaa onnistumatta. Siitä tuo Viitaluoman reaktio kertoo selvää kieltään.

Raution lausunnoista saa sen käsityksen, ettei hän ole tehnyt virheitä. Ainakaan hän ei ole eritellyt omaa osuuttaan sanallakaan.

Kai Rautio on toiminut menestyksellisesti kakkosvalmentajana, esimerkiksi Kari Jalosen aisaparina. On kuitenkin eri asia ottaa päävastuu valmentamisesta kuin peesata ykkösmiestä.

Päävalmentaja tekee päätökset ja kantaa vastuun kokonaisuudesta. Hän on se henkilö, joka auttaa pelaajia antamaan parastaan; motivoi, valaa uskoa ja seisoo vaikeilla hetkillä heidän takanaan.

Tapahtuneista jää se kuva, että juuri näissä tehtävissä päävalmentaja Kai Rautio epäonnistui. Hän ei kyennyt luomaan luontevaa suhdetta pelaajiinsa. Rautio johti joukkoja ikään kuin ulkopuolisena.

Juuri etäisellä otteella hän pyrki rakentamaan auktoriteetin, johon ei sopinut avoin vuoropuhelu, vaan käskyttäminen ja määrääminen. Pelaajien lähestymisen hän koki uhkaavan omaa auktoriteettiaan.

Siksi umpisolmu pysyi aukaisemattomana loppuun asti.