Uutiset

Aira Wallinin esikoisteos pureutuu perhehoitajan arkeen

Kun oittilainen Aira Wallin lähes 25 vuotta sitten päätti ryhtyä aikuisikäisten kehitysvammaisten perhehoitajaksi, hän ei pystynyt näkemään tulevaisuuteen. Hän oli lähtenyt matkalle toteuttamaan kansakouluaikaisia unelmiaan, vaikkei sitä tiennyt.

Kansakoulussa Aira unelmoi kehitysaputyöstä Ambomaalla, unelmoi opettajan työstä ja halusi kirjailijaksi.

Nyt hän on ottanut viimeisen askeleen unelmiensa polulla ja julkaissut auttamisesta ja opettamisesta koostuneen kehitysvammatyön kirvoittamat tunteet ja arkiset kokemukset kirjaksi Kohti itseäni.

– Arki oli rankkaa ja jaksaminen vaati hurjiakin ponnisteluja. Kun hoiti kotona kehitysvammaisia ympäri vuorokauden, kaipasi henkilökohtaisia kuntoutussuunnitelmia. Niitä ei ollut, joten minun oli koko ajan keksittävä itse ratkaisut joka tilanteeseen. Luovuus kehittyi ja vahvistui!

Työvuodet

työstyivät kirjaksi

Kohti itseäni on kirja, johon Aira on koonnut kehitysvammaisten perhehoitajana kirjoittamansa runot 15 vuoden ajalta. Myös valokuvat ovat työvuosilta.

Päiväkirjanomaiset rohkeat tarinat arjesta, perhehoitajan ongelmista ja kehitysvammaisten antamista oivalluksista Aira pystyi kirjoittamaan vasta seitsemän vuotta työn päättymisen jälkeen, kun vaativa työjakso oli kypsynyt mielessä teksteiksi.

– Perhehoitaja tekee raskasta työtä, joka vaatii jaksamista. Uskon, että luovuuteni pelasti minut loppuunpalamiselta ja pahalta masennukselta. Opin seuraamaan hoidettavieni psyyken tilaa, mutta oma tilani oli jäädä sivuun. Työnohjausta ei ollut tarjolla.

Kun Aira havahdui huomaamaan tarpeitaan, hän lähti kursseille ja haki mielen tasapainoa rankoista fyysisistä suorituksista.

– Kävelin ja kävelin, itse asiassa kerran 29 kilometriä Hyvinkäälle saakka.

Hajushokkikin

kasvatti luovuutta

Kirjassa Aira ei siloittele arkea. Hän puhuu asiat halki. Suorasukaisuutta näkyy läpi kirjan, jossa yksi kertomuksista on jopa nimeltään: Apua! Täällä haisee!

Kertomus paljastaa, kuinka kehitysvammaisten kanssa yhdessä asuminen yllätti alkuun Airan. Yhteiselo avasi väkisin aistit, eivätkä herkät aistimukset vieneet ruusutarhaan, vaan ikävien hajujen ja häiriöäänien maailmaan.

– Oli vähällä, etten jättänyt koko työtä kamalan hajushokin takia. Kehitysvammaisen hidas aineenvaihdunta aiheutti hajuja, jotka löivät varsinkin aamuisin vasten kasvoja heidän huoneessaan. Mutta siihenkin löytyi onneksi ratkaisu, kun keksin reippaan ulkoilun pistävän elintoimintoihin liikettä ja antavan tuuletukselle aikaa.

Aira on halunnut kuvata kirjassaan kaunistelematta perhehoitajan työtä, josta on hyvin vähän tarjolla tietoa ja kokemusten kuvauksia. Kuvausten takaa löytyy kuitenkin myös tie itsetutkiskeluun. Aira kertoo jokaisen päivän olleen uuden palapelin sovittelua, jossa kokoaminen jäi kesken.

Kirja on syntynyt kesken jääneistä tehtävistä, jotka alitajunta on sovitellut luonnon kautta heijastuviksi kielikuviksi, runoiksi ja valokuviksi.

– Kehitysvammaiset alkoivat omalla aitoudellaan puristaa minusta esiin mystillisiä tuntemuksia. He toimivat peilinäni. Pääsin kurkistelemaan sisäistä minääni. Olen vakuuttunut, että ilman läheistä kohtaamista kehitysvammaisten kanssa en olisi koskaan löytänyt selityksiä sieluni kipeyksille.

Aira on saanut kirjoittajayhdistyksestä, Janakista, tärkeää oppia ja käytännön eväät kirjoittamiseensa ja omakustanteen julkaisemiseen. Työ ei jää tähän, vaan jo nyt Aira Wallin kokoaa uutta runoteosta, jonka on tarkoitus ilmestyä ensi keväänä juhlistamaan hänen 70-vuotispäiväänsä.

Päivän lehti

5.12.2020

Fingerpori

comic