fbpx
Uutiset

Äitifasisti julistaa, saarnaa ja juoruaa

Äiti on toiselle äidille usein susi, vaikka toisin voisi luulla. Harvalla elämänalueella saa kuulla pyytämättä mielipiteitä ja neuvoja jopa täysin tuntemattomilta, mutta lasten hoidossa ja kasvatuksessa se on jokanaisen arkipäivää.

Yksi markkinoi opettamaan vauvat kuiviksi jo kolmikuisina, toinen saarnaa taaperoikäisen imettämisen puolesta ja kolmas kauhistelee vauvaansa vaunuissa työntävää äitiä luonnonvastaisesta tavasta kuljettaa lastaan.

Nämä kaikentietävät äitifasistit uskovat asiaansa niin kiihkeästi, että heillä on tarve julistaa ilosanomaansa vääräoppisille vastaantulijoille.

Usein kaikkitietävällä äidillä on vain yksi lapsi, jonka kanssa kaikki on mennyt suhteellisen hyvin.

Sankariäiti arvioi helpon vauvansa omien toimiensa tulokseksi ja on valmis jakamaan vauvatietouden aarrearkkuaan kaikille kanssaäideille, joiden vauvat eivät nuku, syö tai kehity samalla tavalla kuin hänen omansa.

Mikäpä siinä, jokainen voi toimia vauvansa kanssa niin kuin parhaaksi näkee, mutta tarvitseeko omaa erinomaisuutta kaikille julistaa?

Pahinta on, ettei varmuudella pysty ennustamaan, kenestä tulee raskauden aikana tai viimeistään äitiysloman alkaessa äitifasisti.

Moni muuten ihan järkevän oloinen nainen muuttuu jo raskausaikana kaikesta huolehtivaksi yliherkäksi olennoksi, joka miettii pilaako rokkikonsertti vatsassa kehittyvän vauvan kuulon tai voiko pähkinöistä saada elimistöön loisia, jotka vaarantavat sikiön kehityksen.

Sama tahti jatkuu vauva-aikana, jolloin superäidit verkostoituvat ja jakavat tietouttaan vauvakahviloissa, vauvalehden keskustelupalstoilla ja junan puuhavaunuissa.

Hoitovapaan päätyttyä nämä äiteinä ansioituneet naiset palaavat töihin tai hankkivat toisen lapsen. Työpaikoilla he alkavat udella toisten työntekijöiden lapsien saavutuksista sekä tietenkin tarkkailla, josko jonkun kanssasisaren vatsa alkaisi pömpöttää.

Entisaikojen kyläyhteisöissä ennen neuvoloita ja julkista terveydenhoitoa suusta suuhun kulkeva äititietous on varmasti ollut paikallaan. Varmasti vertaistuki on hyvästä tänäkin päivänä.

Mutta sellainen kauhukuvien lietsonta, toisen tapojen kyseenalaistaminen ja pahanilkinen juoruilu, jota jotkut kanssamammat harrastavat, pitäisi panna pannaan.

Mustavalkoinen ja yksisilmäinen ajattelutapa ihmetyttää erityisesti, kun kyse on vauvoista. Luulisi jokaisen tietävän, että se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä istu lainkaan toiselle. Lapset ovat niin erilaisia, että yleispätevät ohjeet ovat harvassa.

Erästä tuttavaani olikin neuvolassa kehotettu hävittämään kaikki lastenhoito-oppaat, sillä niistä ei terveydenhoitajan mielestä saanut kuin huonon omatunnon ja epävarman mielen.

Oikea asenne kokeneelta ammatti-ihmiseltä!

riikka.happonen@hameensanomat.fi

Menot