Kolumnit Uutiset

Ajastinvieras: Halailuturismi on hyväksikäyttöä

Afrikkalaisessa orpokodissa on hiljaista. Pinnasängyistä kurkistelee 25 vauvaa, mutta kukaan ei inahdakaan.

Hiljaisuus ei johdu valkoisesta naamastani. Pienokaiset ovat ennenkin nähneet mzunguja (valkoihoisia), vapaaehtoistyöntekijöinä. Vauvat ovat hiljaa, koska itkemisestä ei ole iloa. Kukaan ei tule, vaikka kuinka itkisi.

Vauvoja hoitaa päivävuorossa kolme hoitajaa, yövuorossa yksi. Käsiparit ja sylit riittävät vain kaikkein välttämättömimpään: ruokkimiseen, vaipan vaihtamiseen ja kylvetykseen. Hellään sylittelyyn tai turvalliseen lohdutukseen ei ole aikaa. 

Kollegani sydän särkyy. Hän ehdottaa, että jäisimme iltapäiväksi auttamaan. Heijaisimme vauvoja sylissä, laulaisimme ja silittäisimme – kaikkea sitä, mitä äidit pienokaisilleen tekevät.

Ajatus on kaunis mutta huono. Vieraan mzungun syli tarjoaa lohdutuksen vain pieneksi hetkeksi. Sitä seuraa avaruuden kokoinen tyhjyys, joka vaurioittaa.

Ei vauva ymmärrä, että olemme vain vierailulla. Että hiljennämme moukarin lailla jyskyttävää omatuntoamme orpolapsien paijaamisella. Vauvalle syli tuli ja syli meni. Kumpaankaan suuntaan pienokainen ei voi itse vaikuttaa.

Kiintymyssuhdeteorian mukaan katkokset varhaisissa ihmissuhteissa vaurioittavat jo pikkuvauvoja. Kiintymyssuhteen puute tai sen katkeaminen traumatisoi lapsen. Hylkäämiskokemukset aiheuttavat kipua. 

Auttamishaluiset länsimaalaiset eivät aina ymmärrä, että vapaaehtoistyö kehitysmaissa voi olla hyväksikäyttöä. Halailuturismia, jossa käydään säälimässä ahdingossa olevia. Oman egon pönkittämistä, kun voi kehua tehneensä hyvää. Turhaa työtä ja näennäistä auttamista, joka voi vahingoittaa autettavia.

Ilmiötä kutsutaan Valkoisen Pelastajan Pulmaksi (White Savior Complex). Siinä maailmantuskaa potevat länsimaalaiset kuvittelevat, että muutaman viikon vaipanvaihtourakka orpokodissa, aapisen tavaaminen slummikoulussa tai maitopullojen peseminen norsuhoitolassa parantavat maailmaa.

Tosiasiassa vasta pitkäkestoisesta kehitysavusta on aitoa hyötyä. Kansainvälisten konkareiden lisäksi tulosta tuottavat pienemmän mittakaavan avustusjärjestöt, kunhan työtä tehdään sinnikkäästi.

Yksi innostava esimerkki on Nakurun Lapset ry. Se on rahoittanut kenialaisten orpolasten koulunkäyntiä lähes 30 vuoden ajan. Uudempi ilonaihe on Asante ry. Yhdistys aloitti muutama vuosi sitten kenialaisen lastenkodin ja koulun järjestelmällisen kehittämisen.

Kiinnostavin esimerkki on suomalainen Mifuko. Reilun kaupan yritys työllistää yli 350 köyhää kenialaisnaista Machakoksen maaseudulla. Bisnes luo sivutulojen lisäksi arvostusta, parempaa elämää ja jatkuvuutta.

Ja kun äidit voivat hyvin, lapsetkin kukoistavat. Keikkuvat kantoliinassa maman selässä ja syövät maissipuuroa illalliseksi.

 
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen viestintävalmentaja. Hän sai juttumatkaa varten apurahaa Suomen ulkoministeriöltä.
 

Päivän lehti

20.1.2020