Ajetaan yhden totuuden taktiikalla

 

Vietin pari viikkoa toisella puolella maapalloa. Siinä ajassa Hämeenlinnan kunnallispolitiikka saatiin aivan sekaisin. Jälkikäteen tuntui hieman kummalliselta lukea ja kuunnella, mitä kaikkea hämäläisessä pikkukaupungissa ehti tapahtua. Huhuja, syytöksiä, uhkailuja tutkintapyynnöillä, tutkintapyyntöjä jne.
 
Jo viime vuoden kesästä alkaen kaupungin yllä on leijunut iso mahdollisuus suuresta yhteentörmäyksestä. ”Levigate” on ensimmäinen todellinen julkinen nokkapokka. Jatkoa seuraa, ennusmerkit ovat sellaiset.
 
Politiikan ulkopuolisesta näyttää siltä, että jokaisella on olemassa järkkymätön näkemyksensä, ”se varma tieto oikeassa olemisestaan”. Muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesta ole – eikä tule. Musta on mustaa, valkoinen valkoista, harmaa puuttuu kokonaan.
 
Kukaan ei suostu, ei missään asiassa, pohtimaan mahdollisuutta, että vastapuolellakin voi olla ihan järkeviä ajatuksia, järkeviä näkemyksiä.
 
Peilistä näkyy vain yksi totuus. Minun totuus. Näin se on aina ollut, näin se on aina oleman. Kukaan ei tule sitä muuttamaan. Amen.
 
Paljon puhuttuun avoimuuteenkin hämeenlinnalaispoliitikoilla on täysin toisistaan poikkeavat näkemykset. Avoimuus-sana ymmärretään aivan eri tavoin jokaisessa poliittisessa leirissä. Kun toinen näkee jonkun seminaarin ”salaisena”, toisen mielestä se on ollut ”aina julkista tietoa”.
 
”Avoimuus” ymmärretään täysin päinvastaisesti esimerkiksi kuuluisuuteen nousseessa kaupunginhallituksen konsernijaostossa. Poliitikoilla näkyy olevan senkin ”avoimuudesta” päinvastaiset näkemykset.
 
Mitä siis lienee koko avoimuus? Riippuu vastaajasta.
 
Ulkopuolisesta näyttää nyt edelleen myös siltä, että lähitulevaisuudessa hämeenlinnalaisen kunnallispolitiikan reunaehdot haetaan oikeuslaitoksista, ei neuvottelupöydistä.
Tässä hässäkässä toimittajat ja tiedostusvälineet saavat tietysti osansa. ”Kaikkea sitä julkaistaan!”
 
Juuripa niin, lähes kaikkea.
 
Maailmanlaajuisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön äskettäin julkistetussa lehdistönvapausvertailussa Suomi sijoittui ykköseksi kolmatta kertaa perättäin, seuraavina Hollanti ja Norja. Vähiten vapaata lehdistö on Syyriassa, Turkmenistanissa, Pohjois-Koreassa ja Eritreassa.
 
Listaus asettaa maailman maat järjestykseen toimittajien työolojen osalta (turvallisuus ja lainsäädäntö). Turhan usein maailmalla toimittajia painostetaan, vangitaan ja surmataan työnsä vuoksi.
 
On hyvä muistaa, että sananvapaus on kansanvaltaisen yhteiskunnan perusta.
Suomen perustuslain mukaan jokaisen kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu sananvapaus. Siihen kuuluu oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Ennakkosensuuria ei ole.
 
Vapaan lehdistön tehtävä on tuoda esille myös asioiden toisia puolia. Ei ole vain yhtä totuutta.