Uutiset

Ajomies, älä kiirehdi suotta

En luovu yrityksistä ajaa taloudellisesti, vaikka kuinka tuuppivat takapuskuriin ja koukkaavat sivupeiliä hipoen ohi. Liikennevalojen ennakointi ja moottorijarrutuksen käyttö olisi koko lailla mahdotonta, jos näiden urpojen antaisi vaikuttaa ajotapaansa.

En opettele taloudellisen kaupunkiajon kikkoja siksi, että valistajat siitä valistavat, vaan ihan siitä itsekkäästä syystä, että niin säästää.

Säästäisi rahan lisäksi hermoja niiltäkin, joille auto on näköjään aina vaan jonkin jalko- tai korvienvälin elimen jatke tahi korvike. Tervemenoa autonne kanssa parisuhdeterapiaan eikä huoltamolle.

Talvirenkaiden vaihtamisajan alla huomaa taas kahden auton loukkuun jäänyt esikaupunkilainenkin, että tosiaan, autollahan tässä ajellaan, ihan päivittäin. Lehdistäkin huomaa automainoksia.

Skandinaavinen autotehdas kuuluttaa, että uusi malli ”lyhentää ihmisen ja tekniikan välimatkaa”. Hah! Ihmisen ja tekniikan välimatka ei ole koskaan autoilun historiassa ollut niin pitkä kuin nyt.

Moni tuntee vain renkaita vaihtaessa voivansa ja uskaltavansa itse tehdä autollensa jotakin. Ja senkin homman yhä useampi ulkoistaa, säästääkseen aikaa.

Mutta on minä-auto-suhteessa kauneuttakin.

Vuosirenkaiden vaihtaja havahtuu, kuinka kiinteästi auto on osa ihmiselon vuodenkiertoa. Kosmisen luontosuhteen määrittää renkaiden vaihtosykli. Taas on aika. Siinä meni sekin vuosi.

Muillekin kuin biili-intoilijoille auto on myös aikakone. Automuistot vievät vuosien taa kuin museoautot.

Teknomaailmaan vielä vihkiytymättömälle lapselle auto tarjosi puhdasta elämysmatkailua. Omassa perheessäni ei juuri Jopoa kummempaa menopeliä ollut.

Yhden naapurin Mossessa istuttiin itäisen kurin vallitessa, hartaina ja harmaina.

Toisen kupla-Volkkarissa oli kahdeksan koltiaisen boheemi hulabaloo. Mutta vasta kolmannen kyyti kuorma-auton lavalla, kesäisille uimajärville, tarjosi unohtumatonta ylellisyyttä.

Hevosvoimat kiinnostivat vain, kun kauppalan jätehuollon Pursiainen tuli hevoskärryineen tyhjentämään kerrostalon roskiksia. Se oli taloudellista ajoa, kun yhden ruisleipäkannikan voimin heppa lähti taas.

Ja pikkujätkät jännittivät äänettöminä, putoaako pisara vanhan ukon nenänpäästä. Kytättiin tippoja kuin taloudellisen ajon kilpailun tuomarit.

Autossa aika venyy. Ihan natiaisella käy aika autossa pitkäksi. Nuorella kaikki aika kuluu autossa, baanalla. Nuorella on aikaa, autossa jopa tapettavaksi.

Aikuisena harva saa autoilla kylläkseen, vaikka varaa olisikin. Kun ei ole aikaa. Auto on vain ajan säästäjä, arjen koordinaattien eli kodin ja kaupan, työ- ja hoitopaikan välillä.

Samaan aikaan kaduilla moni vanha herra köröttelee rennosti naistenfillarilla. Miksei näitä tyylikkäitä, elämäänsä ja menoonsa ilmeisen tyytyväisiä persoonia esitellä iltapäivä- ja aikakauslehtien kiiltävissä liikenneliitteissä?

Vasta vanhanako ei enää tarvitse todistaa mitään?

veli-matti.virtanen@hameensanomat.fi

Tervemenoa autonne kanssa parisuhdeterapiaan.