Uutiset

Akkustrategia ehdottaa Suomeen akkulähettiläitä ja akkuinsinöörien koulutusta – "Yksi suurimmista mahdollisuuksista vuosikymmeniin"

Elinkeinoministeri Mika Lintilän asettama työryhmä katsoo, että Suomella on mahdollisuus nousta Euroopassa merkittävään rooliin. Yhtenä edellytyksenä on kasvun oikeuttaminen mahdollisimman vähäisillä ympäristövaikutuksilla ja suurilla ympäristöhyödyillä.
Suomi haluaa päästä mukaan liikenteen ja yhteiskunnan muun sähköistymisen virtaan muutenkin kuin asiakkaana. Akkualan kehittämisellä on työryhmän mukaan kiire, sillä kansainvälinen kilpailu on kovaa. Kuva: Satumaari Ventelä
Suomi haluaa päästä mukaan liikenteen ja yhteiskunnan muun sähköistymisen virtaan muutenkin kuin asiakkaana. Akkualan kehittämisellä on työryhmän mukaan kiire, sillä kansainvälinen kilpailu on kovaa. Kuva: Satumaari Ventelä

Akkuteollisuuden synty on yksi suurimmista mahdollisuuksista, joita Suomelle on viime vuosikymmeninä tarjoutunut.

Näin katsoo kansallisen akkustrategian laatinut työryhmä, joka jätti työnsä elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kesk.) tänään.

Strategian mukaan Suomen akku- ja raaka-aineteollisuudella on mahdollisuus ottaa ”merkittävä” rooli niin Euroopan liikenteen kuin yhteiskuntien muussakin sähköistymisessä.

– Strategiaprosessin aikana kertynyt ymmärrys vahvistaa entisestään sitä käsitystä, että aikaa ei ole hukattavana, strategia toteaa.

– Kova kansainvälinen kilpailu edellyttää meiltä määrätietoista ja ripeää työskentelyä.

Mukaan kiihtyvään sähköautovirtaan

Akkustrategialla pyritään hyötymään globaalisti kiihtyvästä yhteiskuntien sähköistymisestä ja erityisesti sähköautovirrasta.

Käytännössä se tarkoittaa ennen kaikkea yritystä saada Suomeen lisää akkuteollisuusinvestointeja.

– Tässä kehityksessä on elintärkeää varmistaa, että suomalainen akkuklusteri kykenee tuottamaan tarvittavia ratkaisuja, strategiassa todetaan.

Vaikka koko Eurooppa on akkualalla Aasian takana, ovat Suomen lähtökohdat hyvät ainakin paperilla.

Maaperän mineraalien sekä niitä hyödyntävän kaivosteollisuuden ohella Suomessa on alan tutkimusta sekä jo nyt toimivissa yrityksissä osaamista akkutuotantoon ja akkumateriaalien kierrätykseen.

Miinuksina mainitaan muun muassa pieni sisämarkkina, etäisyys Manner-Euroopan sähköautomarkkinoista, oman kennotuotannon puuttuminen ja pula osaavasta työvoimasta.

Ympäristövaikutukset tärkeimpien tekijöiden joukossa

Strategian tavoitteiksi mainitaan myös Suomen vähähiilisen talouden kasvu sekä liikenteen ilmastotavoitteiden saavuttaminen.

Myös vastuullisuutta korostetaan niin raaka-ainehankinnassa kuin kierrätyksessäkin. Tällä halutaan välttää se, että vihreäksi tarkoitettu kasvu viekin ojasta allikkoon.

– Tavoitteena on, että Suomessa tuotetuilla akuilla ja sähköistymisen ratkaisuilla on mahdollisimman pieni hiilijalanjälki sekä vastaavasti mahdollisimman suuri hiilikädenjälki, strategia mainitsee.

Ensimmäisellä viitataan akkuteollisuuden aiheuttamiin päästöihin, jälkimmäisellä tuotteiden ja ratkaisujen vähentämiin päästöihin niiden käyttökohteissa.

Suomalaiseen akkubrändiin halutaan yhdistää kestävyys, minkä katsotaan myös oikeuttavan alan kasvattamisen kotimaan näkökulmasta. Nyt tilanteessa nähdään ongelmia.

– Lupaprosessit kestävät pitkään, eikä asenneilmapiiri aina tue uusien kaivoshankkeiden edistämistä.

Kyse on myös käytännön liiketoiminnasta. EU-komission akkuasetusehdotus sallisi vuodesta 2024 alkaen vain sellaisten ajoneuvoakkujen myynnin, joista on tarkat hiilijalanjälkitiedot. Kolme vuotta myöhemmin tuotantoketjun päästöille asetettaisiin enimmäisraja.

Akkuinsinöörejä ja -lähettiläitä

Alan kehittämisen konkreettisiksi tarkoitetut keinot ovat tutun oloisia: tutkimus, kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö, houkutteleva toimintaympäristö, brändin vahvistaminen ja rahoitus ja niin edelleen.

Kiireellisimmäksi työryhmä katsoo kansallisen yhteistyöelimen perustamisen.

Sen tulisi vaikuttaa muun muassa elinkeinopolitiikkaan ja vahvistaa yritysten välistä toimintaa. Tähtäimeen tulisi työryhmän mielestä ottaa myös akkualaan keskittyvä tutkijakoulu.

Lisäksi Suomeen tulisi strategian mukaan muun muassa perustaa akkuinsinöörien koulutusohjelma sekä nimetä kansainvälisiä akkulähettiläitä.

Lupakäsittelyä työryhmä nopeuttaisi ennakkoneuvotteluilla sekä lisäämällä resursseja niin lupien kuin niitä koskevien valitustenkin käsittelyyn.

Akkualan kokonaisten ketjujen ympäristövaikutukset tulisi selvittää, samoin alan mahdollisuus vähentää päästöjä muilla aloilla.

Toisaalta strategia toteaa, että pienen Suomen on syytä kohdistaa oma tekemisensä tarkasti. Akkuteknologia kehittyy nopeasti, mutta vuoteen 2025 ulottuva kansallinen strategia keskittyy vielä litiumioniakkuihin.