Uutiset

Aktivisteja on turha aliarvioida

Demarinuorten historiassa työministeri Tarja Filatov kertoo poliittisesta nuoruudestaan 1990-luvun alun lamavuosina. Historiikin perusteella puolueen nuorisosiivessä oltiin 15 vuotta sitten hyvinkin aatteellisia ja aktiivisia.

Kaikesta päätellen innokkaita poliitikonalkuja riitti tuolloin vielä kasapäin, sillä moni Filatovin ikätovereista kuuluu nyt demareiden kärkikaartiin.

Tänä päivänä puolueiden nuorisojärjestöt kärsivät harvenevista riveistä. Jotain asenneilmapiirin muutoksesta kertoo sekin, että sitoutumattomat ryhmät ovat jo vuosia vallanneet puolueille kuuluneita paikkoja ylioppilaskunnista.

Jos 1970-luku oli ylipolitisoitumisen vuosikymmen, 2000-luvusta voinee puhua alipolitisoitumisen aikana.

Mutta.

Vaikka kaikki tämän päivän nuoret eivät innostu politiikasta, se ei tarkoita, etteivät he olisi lainkaan yhteiskunnallisesti aktiivisia. Vain vaikuttamisen muodot ovat muuttuneet. Nuoret vaikuttavat järjestöissä, yhden asian liikkeissä, netin välityksellä.

Nuorisotutkija Mikko Salasuon mukaan nykyaktivismista on tullut pirstaleista ja arvaamatonta. Mielenosoittajaryhmä voi koostua hyvin monenlaisista ihmisistä: yksi on mukana täydellä sydämellään hyväksi katsomansa asian puolesta, kun taas toinen saattaa tulla paikalle vain heittelemään kiviä.

Kun tapahtumat organisoidaan usein internetin ja sähköpostien välityksellä, järjestäjät eivät välttämättä lainkaan tunne osallistujia tai näiden todellisia motiiveja.

Vaikka vapun mellakan ja makasiinipalon kaltaiset ylilyönnit ovat valitettavia, yksittäistapausten varjolla aktivismia ei pidä yrittää tukahduttaa. On päivänselvää, että Suomi tarvitsee sekä järjestäytynyttä puoluepolitiikkaa että vapaammin organisoitunutta kansalaistoimintaa.

Valtaapitävien silmissä kansalaisjärjestöjen tekemä työ saattaa näyttää vain hankkeiden vastustamiselta ja jarruttamiselta. Aktivistien arvaamattomuus saattaa myös pelottaa poliittisiin sopimuksiin tottuneita.

Puoluepolitiikan ulkopuolelta tulevat vaikuttajat muotoilevat usein sanomansa suorasukaisemmin kuin mihin on totuttu. Asiaa ei verhota ympäripyöreisiin korulauseisiin, vaan se kerrotaan juuri niin kuin se aktivistien mielestä on. Etenkin nettikirjoittelu on usein hyvinkin räväkkää ja henkilöönmenevää.

Kansalaisaktivisteja on kuitenkaan turha vähätellä häiriköiksi tai kaiken edistyksen vastustajiksi.

Heillä on tärkeä tehtävä poliittisen päätöksenteon vastavoimana. Parhaimmillaan pienikin kansanliike voi nostattaa vilkkaan keskustelun suurta joukkoa koskettavasta aiheesta. Poliitikoilla on tapana tarttua aiheisiin, joilla on laaja kannatus äänestäjien keskuudessa.

Tosiasia lienee myös se, että ilman valituskierteiden vaaraa kaikkia hankkeita ei ehkä valmisteltaisi niin huolellisesti kuin nyt on tehtävä.

riikka.happonen@hameensanomat.fi