Uutiset

Älä epäröi auttaa

Yhä enemmän ja enemmän kaduilla, kaupoissa ja ulkona ylipäätään näkee vanhuksia, joiden selkä on kumarassa, askeleet raskaita ja hitaita, ilmeet kärsiviä. Kuka heitä auttaisi? Kuka soisi heille edes pienen minuutin elämästään ja auttaisi tien yli?

On silmiä ja sydäntä raastavaa nähdä niitä vanhuksia, joiden silmistä paistaa yksinäisyys ja kärsimys. Joskus myös tuntuu kovin väärältä kulkea reippaasti tällaisten ihmisten ohitse.

Monesti tulee mietittyä, menisikö tarjoamaan apua tai muuten vain juttelemaan mukavia?

Omalla kohdallani ajatukset eivät ole johtaneet toimintaan. Jälkeenpäin kuitenkin se tekemättömyys muuttuu katumukseksi, joka nostaa ärtymyksen.

Vetoan erääseen tapaukseen, jossa nuori koululaistyttö näki vanhuksen ja mietti menisikö auttamaan, sillä liukastuminen ei näyttänyt kovin pahalta.

Kuitenkin tovin mietittyään tyttö päätti mennä auttamaan, mutta juuri silloin eräs keski-ikäinen nainen saapui paikalle ja auttoi iäkästä naista. Tapaus nosti tunteet pintaan ja monesti koululainen mietti, että juuri hän olisi halunnut auttaa tuota vanhusta.

Se koululainen olin minä, ja tapaus on jäänyt mieleeni neuvovana opetuksena.

Kaikki nuoret eivät ole kriminaaleja, mutta ymmärrettävää ovat vanhuksien ennakkoluulot nuorista, jotka tulevat auttamaan. Silti voi aina mennä kysymään saako auttaa, jos tilanne sitä vaatii.

Toisinaan on myös vanhuksia, jotka vastaavat töykeästi takaisin, mutta uskallan luvata, että varmasti yli 80 prosenttia ja enemmänkin niistä vanhuksista tuntee tilanteen jälkeen vilpitöntä kiitollisuutta ja hyvää mieltä. Monien näkökulma nuorista saattaa myös kirkastua.

Avun tarjoaminen on aina kaunis ele, se on hyvä muistaa. Älä epäröi auttaa.

Jos siis me nuoret ja vanhemmatkin voimme auttaa ja vaikuttaa asioihin suomalla muutaman minuutin niiden ihmisten hyvinvointiin, miksi jättäisimme sen tekemättä?

Vaikutetaan, kun voimme.

Koululainen

Hämeenlinna

Päivän lehti

26.11.2020

Fingerpori

comic