Uutiset

Älä kysy Jeevesiltä, seikkaile pop-kulttuurissa

Hakukone Ask.com julkaisi äskettäin viime vuosikymmenen vaikeimpien kysymysten top 10-listan. Miten mukava yllätys! Listan lukemiseen käytetty aika ei tuntunut hukkaan heitettyä, päinvastoin. Se onnistui nimittäin palauttamaan hippusen kateissa olevasta uskosta, että ihmiskunnalla on jonkinmoinen oikeutus olemassaoloonsa ja se ei ole ihan vähän se.

Ask.com tunnetaan myös nimellä Ask Jeeves. Tämä brittien hakukone on ollut aina mielestäni hieman pöllö juuri siksi, että haut tehdään kysymysmuodossa. Mutta ihmisillä on kuin onkin ollut kysyttävää ja sivustojen mukaan vuodesta 2000 lähtien 1,1 miljardia ihmistä on etsinyt kiivaimmin vastauksia mm. seuraaviin kinkkisiin kysymyksiin. Mikä on elämän tarkoitus? Onko blondeilla hauskempaa? Onko siellä ketään? Mitä on rakkaus? Mikä on onnen salaisuus? Kuoliko Tony Soprano?

Kysyjille esittäisin vastakysymyksen. Milläköhän auktoriteetilla Jeeves vastauksiaan antaa? Niin miellyttävä kuin P.G. Wodehousen luoma miespalvelijahahmo Jeeves (Granada Televisionin sarjassa näyttelijä Stephen Fry) onkin, kovin mairittelevana ei voi pitää tosiasiaa, että hän suostui palvelemaan vuosia yläluokkaista touhottajaa Bertie Woosteria (näyttelijä Hugh Laurie).

Luotettavuudesta en sano mitään, mutta ainakin viihdyttävämpi tapa etsiä vastauksia mainittuihin kysymyksiin, on pop-musiikin kuuntelu ja leffojen katselu.

Esimerkiksi elämän tarkoituksen (The Meaning of Life) paketoi mainioksi elokuvaksi Monty Python jo vuonna 1983.

Rod Stewart puolestaan totesi vuoden 1978 albuminsa nimessä, että jo vain blondeilla on hauskempaa (Blondes have more fun). Hiustenväri on muuten askarruttanut vanhaa raspikurkkuakin suurempia ajattelijoita vuosisatojen saatossa. Itse Charles Darwin kehitteli Lajien Synnyn (1859) synnyn jälkeen teoriaa, jonka mukaan vaaleatukkaiset naiset pysyivät tummatukkaisia todennäköisemmin naimattomina eivätkä näin ollen synnyttäneet yhtä paljon lapsiakaan. On tietysti makuasia kumpi vaihtoehdoista on hauskempi ja kenelle, eikä Darwinkaan löytänyt tarpeeksi todisteita tukemaan ajatusta, että naisen tukanväri vaikuttaisi tavalla tai toisella kumppanin löytymiseen.

Mitä herrasmiehiin tulee, on jo vuodesta 1953 tiedetty, että he pitävät enemmän blondeista, varsinkin, jos blondi sattuu olemaan Marilyn Monroe (Gentlemen prefer blondes, ohjaus Howard Hawkes).

Rakkauden syvintä olemusta ovat tekstinikkarit pohtineet taajaan jo aikojen alusta ja määritelmistä sopii kunkin valita itselleen sopiva. Rakkaushan on mm. the huume, kaikkialla, ilmassa, käytetty tunnetila, värisokea ja mennyttä.

Kysymys elämästä telluksemme ulkopuolella saa kaikki startrekkarit hymähtämään lempeän ylimielisesti.

Vastauksen kysymykseen onnen salaisuudesta löytää jälleen kerran pop-kappaleesta. Kuunnelkaa vaikka Green on Redin Little Things in Life.

Kysymys Tony Sopranon kohtalosta jaksaa riemastuttaa aivan erityisen paljon. Kuinka triviaaleista asioista me ihmiset pystymmekään innostumaan?

Ja mikä parasta: loistavalla Sopranos tv-sarjalla oli kuin olikin vastaanpanemattomasti onnellinen loppu. Tony Soprano jää viimeisessä jaksossa aterioimaan perheensä kanssa ja sarjan luoja ja käsikirjoittaja David Chase on yksikantaan sanonut, ettei hänellä ole kohtaukseen mitään lisättävää.

Sarjassamme hieman elämää pienempiä kysymyksiä:Onkohan ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) lähestynyt viime aikoina Jeevesiä kysymyksellä: Miksi aina tulee kuraa niskaan?

Tai Matti Vanhanen: Miksi muut hoksasivat mutten minä?

Tai sekä Suomen kansa että lainsäätäjämme: Miksi miljoona meistä asuu haja-asutusalueilla?