Uutiset

Ala laputtaa, privaatti parkkipirkko

Lainsäädäntöneuvos vuodatti eilen Hämeen Sanomien uutisessa tuskaansa yksityisen pysäköinninvalvonnan pykälöimisestä. Oikeusministeriö joutuu selvittelemään, mitä perustuslakivaliokunnan viime viikon lausunto tarkoittaa ja mitä siitä seuraa.

Tuskin neuvosta lohduttaa tieto, ettei hän kollegoineen ole ymmällään yksin. Yritetäänpä siis ymmärtää yhdessä.

Hallituksella oli vissi yritys selkeyttää yksityistä parkkivalvontaa julkisen, eli kuntien ja poliisin harjoittaman valvonnan kaltaiseksi. Sotkuhan vain äityi.

Kävi niin, että yksityinen pysäköinninvalvonta jäi kuin jäikin autoilijan näkökulmasta julkisen valvonnan kaltaiseksi, vaikka sitä piti muuttaa. Eli mikään ei selkiytynyt. Hallitus yritti sallia jotain, joka jo on sallittua.

Selkisikö? Jaa ei?

Jotta olisi edes jonkinlainen mahdollisuus äkätä, mistä tässä on kysymys, pitää palauttaa mieleen korkeimman oikeuden (KO) viime marraskuisen ennakkopäätöksen perustelut.

KO päätti äänin 3-2, että pysäköinninvalvontafirmalla oli yksityis- ja sopimusoikeudelliset perusteet määrätä kapinoineelle autoilijalle valvontamaksuja. Tämä ei ollut julkisen vallan käyttöä.

Päätöksestä on luettavissa ydinperustelu: kiinteistön omistajalla on oikeus määrätä alueensa käytöstä, jollei sitä ole laissa kielletty. Eikähän tieliikennelaki tuota kiellä. Mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua…

Laajemmassa katsannossa kyse on siis yhdestä oikeusvaltion tärkeimmistä periaatteista: omaisuuden suojasta.

Mikä olisi vaihtoehto nykytilanteelle ja mytätylle lakiesitykselle? Jotta kiinteistön omistaja ei saisi määrätä omaisuudestaan, pitäisi lakiin nikkaroida nimenomainen kielto siitä. Tuossa ei ole poliittisen realismin häivääkään.

Tai sitten laissa pitäisi säätää, että kiinteistöillä pysäköimistä saisi valvoa vain julkinen taho. Mikä taas jättäisi resurssien vähyyden vuoksi puuttumatta ongelman ytimeen, parkkipaikkojen anastamiseen.

Näin ollen nykymeno jatkuu, vuosia. Ja riitoja piisaa. Esimerkiksi Raumalta kerrottiin viikonloppuna tapaus, jossa mielestään aiheettomia maksukehotuksia saanut firma teki poliisille rikosilmoituksen.

Oikeusistuimet saivartelivat eri suuntiin julkisen pysäköintivirhemaksun ja yksityisen valvontamaksun erosta ja yhtäläisyydestä. Tavallisen toyotakuskin – ja perustuslakivaliokunnan – mielestä maksuissa on sama jööti eri paketissa.

Tähän asti jupakka on painottunut laillisuuskeskusteluun. Yritys kunnolliseen poliittiseen keskusteluun epäonnistui. Ehkä ne vaalitkin pelottivat. Kukaan valiokunnassa ei kaivannut otsikoita tyyliin ”Valiokunta hyväksyi yksityisen pysäköinninvalvonnan”. Vaikka niinhän tässä lopulta kävi, että se hyväksyi, lakiesityksen hylätessään.

Arvatenkin seuraava askel on, että yksityistä laputtelua ohjataan jollain taikatempulla julkisen valvonnan aputoiminnaksi, lupineen ja sääntelyineen. Sitä ennen firmat ehtivät tehdä ihmisten hämmennyksellä hyvän tilin.

Veli-Matti Virtanen