Uutiset

Älä päästä tablettia päärooliin  pienen lapsen elämässä

Leikkiä, liikettä ja vuorovaikutusta muiden kanssa pitää olla aina enemmän kuin ruutuaikaa. Vanhempien on syytä tuntea lapsen käyttämät sisällöt ja osallistua katseluun tai pelailuun.

Tuttu tilanne monessa lapsiperheessä: vauva parkuu kainalossa vaippa märkänä ja pari-kolmevuotias pyörii jaloissa mankumassa omaa osaansa huomiosta.

Moni vanhempi sujauttaa näissä tilanteissa lapselle tabletin tai älypuhelimen: sillä on melkein pelottavan vaivatonta ”ostaa” hetki rauhallista aikaa vaipanvaihtoon, bussin odotteluun tai vain hengähdystaukoon kotisohvalla.

Pienen lapsen saattelua iPadin ruudun lumoon seuraa helposti syyllisyydentunne. Onko noin pienelle hyväksi tuijottaa ruutua? Kuinka pitkä aika on liikaa?

Toisaalta laitteisiin saa hauskaa ja kehittävää sisältöä, ja tuntuu järkevältä antaa lapsen oppia käyttämään nykyteknologiaa.
 

Pikkulapsiperheissä ruutuajan arvioinnin suhteen hyvä lähtökohta on ikä: mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hän tarvitsee laitteita elämäänsä, sanoo Mannerheimin lastensuojeluliiton mediakasvatuksen erityissuunnittelija, sosiaalipsykologi Satu Valkonen.

– Ympäröivässä maailmassa ja ihmisissä on ihan riittävästi ihmeteltävää.

Valkosen mukaan ei ole syytä yrittää pitää tablettikoneita tai älypuhelimia täysin poissa lapsen elämästä tai yksioikoisesti tuomita niiden antamista vaikkapa parivuotiaalle.

Tärkeämpää on huolehtia, ettei ruutuaika nielaise liian suurta siivua päivästä. Vanhempien tehtävä on asettaa rajat.

Pari-kolmevuotiaat tarvitsevat arjessa ajallisesti eniten leikkiä, liikettä ja vuorovaikutusta toisten kanssa.

Esimerkiksi Bostonin yliopiston lääketieteen tutkijat varoittelivat vuoden 2015 lopulla liiallisen ruuduntuijotuksen voivan heikentää empatiakyvyn, sosiaalisten taitojen ja ongelmanratkaisukyvyn kehitystä. Ne opitaan toimimalla ikätoverien kanssa, leikkimällä ja tutkimalla ympäristöä.

Valkonen muistuttaa myös kolikon toisesta puolesta: osa lasten sovelluksista näyttäisi edistävän oppimista.

Asiasta ei vielä ole selvää kuvaa, sillä pienten lasten digimedian käytön vaikutuksista on toistaiseksi niukasti tutkimusta.

On erittäin tärkeää, että vanhemmat tuntevat sisällöt joita pieni lapsi koneella käyttää ja osallistuvat lapsen puuhaan, Satu Valkonen sanoo.

Hän kehottaa keskustelemaan ja kyselemään lapselta esimerkiksi videoista, kuvista ja peleistä. Samalla aikuinen voi katsoa, et-teivät sisällöt ole liian pelottavia tai vaikeita.

– Vuorovaikutusta ei saa jättää vain lapsen ja koneen väliseksi. Se on huonoin vaihtoehto.

Lasta ei kannattaisi totuttaa siihen, että iPadin näpyttely on ensisijainen tekeminen silloin, kun on tylsää tai vanhempi tarvitsee hetken rauhaa.

Kyse on usein myös vanhempien viitseliäisyydestä: on helpompi rauhoittaa lapsi ”pädittämään” kuin tehdä vaikkapa eväät ja lähteä pienelle kävelyretkelle, Satu Valkonen sanoo.

– Jos lapsi oppii jo pienenä olemaan pitkään ruudun ääressä, tavasta voi olla vaikea päästä eroon.

Esimerkin voimaa ei kannata vähätellä. Jos vanhemmat jatkuvasti vilkuilevat ja näpyttävät laitteitaan, lapsi oppii että ne ovat tärkeitä ja haluaa tehdä samaa. On hyvin vaikea kieltää lapselta sitä, mitä itse jatkuvasti tekee.

Valkonen kehottaa vanhempia sopimaan keskenään säännöt, milloin ja kuinka kauan lapset saavat laitteita käyttää. Se tuo käyttöön lapsen kaipaamaa selkeyttä ja rutiineja. LM-HäSa