Uutiset

Älä paista pakkausta, pösilö

Tapio Lahtinen

On sitten kätevää, että ruokapakkauksissa on valmistusohjeet mukana. Mitähän lukee tässä muovipussissa, jossa on kolme valmiiksi marinoitua broilerinpalaa?

Siinä luki, että mausteliemessä on käytetty muun muassa sellaisia aineita kuin – jos nyt oikein muistan – hifisteroli, citius kalsius glukolius fortius, aromaattinen benzyskoviitti, obiwankeno-B, holynpolykarbonaatti, verybestof natrium king cole ja rockaroundthe globulium. Kaikenlaisia tuontapaisia nimiä pitkä liuta.

Lisäksi siinä luki näin:

”Poista palat pakkauksesta ennen paistamista.”

Kyllä minä hämmästyin. Miten tekstin laatijat oikein olivat osanneet arvata, että tämän nimenomaisen pakkauksen saisin käsiini juuri minä, kahdeksalla kemian ja fysiikan Nobel-palkinnolla seppelöity idiootti?

Aika monen tuotteen ostajan oletetaan nykyään olevan juuri tällainen tohtoritason ääliö, joka pystyy halutessaan vaikka lähettämään kotinsa takapihalta luotaimen tutkimaan Jupiterin kuita mutta ei ymmärrä, kummasta päästä grillimakkaran syöminen pitäisi aloittaa.

Kuluttaja on vähän niin kuin juuri omin käsin pommin rakentanut mies, joka jää ihmettelemään, mitä mahtaa tapahtua, jos nyt painaa tuosta napista. Sellainen on pakkaustekstien ihmiskuva.

Pakkausteksteillä on merkitystä. Moni lukee niitä elämänsä aikana enemmän kuin kirjoja. Sellaisina aamuina, jolloin lehti on syystä tai toisesta jäänyt tulematta, keittiön pöydän ääressä luetaan hartaasti maitotölkkiä.

– Onko siellä mitään mielenkiintoista?

– Joo. Tiesitkö, että tähän on lisätty D-vitamiinia?

– Ihan totta. Jopas jotakin. Entä pitääkö tölkki avata ennen juomista?

– En minä vaan tiedä. Ei tässä sanota.

Tuota broilerinpaisto-ohjetta voi hyvin tarkastella myös kirjallisuutena. Se on arjen runoutta.

Huomatkaa tuo trokeeta kohti kurottuva runomitta ja taiturillinen leikittely alkusoinnuilla po-, pa-, pa-, pa-, joista syntyvää vaikutelmaa ei voi olla luonnehtimatta postmodernin kalevalaiseksi.

Teoksen eeppinen kaari tosin jää lyhyeksi ja katkeaa hieman kiusoitellen kesken; lukija ei saa varmuudella tietää, poistaako runossa puhuteltu henkilö lopultakaan broilerinpalaset pussista ennen kuin ryhtyy niitä paistamaan.

Onko runon henkilö mies vai nainen? Millaisin tuntein hän valmistautuu paistamaan broileria? Runon näennäisen selkeän, tyvenen pinnan alla risteilee lähes loputtomiin haarautuva arvoitusten verkosto, joka on reaaliaikaisesti läsnä tekstin ja lukijan vuorovaikutuksessa, runon oman sisäisen struktuurin esiin pakottamana.

Näin runo siis avautuu monille tulkinnoille samalla säilyttäen perimmäisen arvoituksensa, lyyrisen mysteerinsä. Tai ainakin se jäi mysteeriksi minulle.

Pakkausteksteillä on merkitystä.