Uutiset

Alexandra tekee kolmea työtä, jää äitiyslomalle päivää ennen sektiota ja palaa kuukauden kuluttua töihin - tällaista on lääkärin elämä kriisin keskellä

Venezuelalaislääkäri Alexandra Rivero Fraute, 34, painaa kaasua ja pujottelee autojen välissä lentokentältä Caracasiin johtavalla moottoritiellä.

Tutustuin Alexandraan viime elokuussa ensimmäisen Venezuelaan suuntautuneen juttumatkani aikana. Tuolloin haastattelin häntä Venezuelan romahtaneesta terveydenhuoltojärjestelmästä.

Seurasin, kun Alexandra hoiti potilaita puutteellisilla välineillä valtiollisessa sairaalassa ja käski heidän lähteä hakemaan lääkkeitä ulkomailta. Paikallisissa apteekeissa lääkkeitä ei ollut, tai ne maksoivat enemmän kuin tavallisen kansalaisen minimipalkka.

Potilas vei puhelimen

Nyt kymmenenkuukautta myöhemmin olen Venezuelassa kolmatta kertaa alle vuoden sisällä. Siinä ajassa inflaatio on yli kymmenkertaistunut, nyt se on jo yli 10 000 prosenttia.

Minimipalkka on noin 2,5 miljoonaa bolivaria eli alle kaksi dollaria. Sillä saa tuskin kilon riisiä. Lääkkeiden ostamisesta voi enää vain haaveilla. Diabetes- ja elinsiirtopotilaat järjestävät mielenosoituksia lähes viikoittain. Niiden viesti on selvä: me tarvitsemme lääkkeemme, muuten kuolemme.

Myös ruokapula jatkuu. Kesäkuussa maan hallinto päätti pudottaa bolivarin arvosta kolme nollaa, mutta kyseessä oli kosmeettinen toimenpide, jolla ei ole vaikutusta ostovoimaan.

Alexandran otsa rypistyy, kun hän puhuu nykytilanteesta.

– Nälkä saa ihmisten pahimmat puolet esiin. Keneenkään ei voi enää luotaa, hän sanoo ja kertoo, kuinka hänen puhelimensa varastettiin työpaikalla julkisessa sairaalassa.

Puhelimen varasti äiti, jolle Alexandra teki ultraäänitutkimusta.

Matkustelu vaihtui työputkeen

Alexandra kuuluuVenezuelan katoavaan keskiluokkaan.

Hän on synnytys- ja naistentautien erikoislääkärinä tottunut elintasoon, joka mahdollistaa ulkomaanlomat ja huolettoman elämäntyylin.

– Aiemmin matkustin mieheni kanssa joka vuosi kuukaudeksi Eurooppaan. Nyt rahat riittävät hädin tuskin pakollisiin menoihin.

Alexandra näyttää puhelimestaan kuvia matkoiltaan. Niissä vilahtavat Pariisin, Prahan ja Lontoon nähtävyydet.

Matkabudjettiin riitti ainoastaan yksi työ valtiollisessa sairaalassa. Nyt Alexandra pitää vastaanottoa myös kahdessa yksityisessä sairaalassa.

– Valtiollisessa sairaalassa työskentelen käytännössä ilmaiseksi. Siellä tienaan minimipalkan verran eli muutaman dollarin kuukaudessa. Haluaisin ottaa lopputilin, mutta se ei ole niin yksinkertaista.

Lopputilin ottaneita lääkäreitä voidaan rankaista. Pahimmassa tapauksessa Alexandralta viedään oikeus passiin tai hän voi joutua vankilaan.

– Osa lääkäreistä on vain jättänyt saapumatta töihin johonkin tekosyyhyn vedoten, Alexandra kertoo.

Monet ovat lähteneet siirtolaisiksi naapurimaihin.

Autossakin voi tulla ryövätyksi

Automatka Caracasiin sujuu nopeasti, sillä Alexandran kaasujalka on kevyt siitä huolimatta, että hän on raskaana. Samalla tavalla ajavat muutkin. Ajotyyliin on syynsä: hidas vauhti lisää ryöstetyksi tulemisen riskiä.

Alexandran kollegalta varastettiin vastikään uusi iPhone hänen pysähtyessään liikennevaloihin.

– Ystäväni on raskaana ja ryöstäjä osoitti aseella hänen vatsaansa.

Alexandra pyytää minua irrottamaan kihlasormukseni. Tottelen häntä.

Vaikka auton ikkunoiden lasit on tummennettu, joku voi liikennevaloissa tulla niin lähelle ikkunaa, että näkee sormuksen. Pimeän tultua keskusta-alueella kaahataan valoista välittämättä.

Myös Alexandran vihkisormus kulkee nykyään kassissa.

– Viimeksi yritin pitää sormusta konferenssissa, mutta kollegani käskivät ottaa sen nopeasti pois. He muistuttivat, että joku voi seurata minua parkkipaikalle ja ryöstää minut.

Alexandra harmittelee koruttomuuttaan, sillä monien muiden venezuelalaisten naisten tapaan hän on esteetikko, joka rakastaa kultaa ja kimallusta.

Korkokengistä ja rakennekynsistään nainen ei kuitenkaan luovu.

”Yritän imettää kolme kuukautta”

Toukokuun lopussa diktaattorin otteilla Venezuelaa hallitseva presidentti Nicolas Maduro valitaan odotetusti jatkokaudelle. Kansainvälinen yhteisö tuomitsee vaalit vilpillisiksi.

Samaan aikaan Alexandran vatsassa kasvava sikiö täytti seitsemän kuukautta.

Suomessa Alexandra olisi todennäköisesti jäänyt pian jo äitiyslomalle. Venezuelassa hän aikoo jatkaa työssään vielä päivä ennen lapsen syntymää. Päivä on tiedossa, sillä maassa on tapana, että naiset synnyttävät sektiolla.

Alexandra on huolissaan myös leikkauksen hinnasta.

– Olin jo säästänyt rahat sektioon, mutta nyt se maksaa kolme kertaa enemmän, vähintään 400 dollaria. Hinta ehtii nousta vielä ennen leikkausta.

Alexandran äidin on tarkoitus tulla tyttärensä luokse kuukaudeksi asumaan, kun vauva syntyy.

– Yritän imettää tytärtäni kolme kuukautta. Sitten hän muuttaa todennäköisesti poikani kanssa äitini luokse. Työt aloitan jo kuukauden kuluttua sektiosta.

Neljävuotiasta poikaansa Alexandra ehtii nähdä ainoastaan vilaukselta viikonloppuisin, miestään vielä harvemmin.

Viimeksi Alexandra puhui miehensä kanssa 20 päivää sitten. Hän on sotilas, joka on määrätty komennukselle kauas pääkaupungista.

– Mieheni on keskellä ei mitään paikassa, jossa ei ole puhelinverkkoa. Sinne hänet lähetettiin rangaistukseksi siitä, että hän pysäytti bensiiniä ja kokaiinia salakuljettavan auton.

Venezuelan hallinto ja armeija ovat sotkeutuneet huumekauppaan, ja Venezuela on jo pitkään ollut yksi Latinalaisen Amerikan tärkeimmistä huumeiden kauttakulkumaista.

Tuttavat pakenevat maasta

Kymmenen kuukautta sitten Alexandra ei edes suostunut ajattelemaan Venezuelasta lähtemistä. Nyt hän myöntää harkitsevansa sitä, vaikka ajatus kotimaan jättämisestä ahdistaa.

– Moni kollegani on päätynyt työttömäksi tai siivoamaan vessoja ulkomaille. Tuntuu kauhealta ajatella, että en saisi töitä lääkärinä.

Suuri osa venezuelalaisista pakenee naapurimaihin, kuten Kolumbiaan. Kolumbian viranomaisten julkaisemien tilastojen mukaan viimeisten 16 kuukauden aikana maahan on tullut miljoona venezuelalaista.

Lentokentillä ja bussiasemilla ihmiset työntävät jättimäisiä muuttokuormia.

Kesäkuussa Hercon Consultores -konsulttiyrityksen julkaiseman tutkimuksen mukaan lähes 90 prosenttia venezuelalaisista kertoo taloudellisen tilanteensa heikentyneen viime vuodesta. Niin ikään lähes 90 prosenttia ihmisistä epäilee, että tilanne ei tule paranemaan lähikuukausien aikana.

Myös Alexandra myöntää, että lähteminen saattaa olla ainoa vaihtoehto.

– Minun pitäisi myydä asuntoni ja tavarani, että minulle olisi rahaa lähteä. En tiedä, onko se enää mahdollista.

Mielessä on myös kysymys, johon ei toistaiseksi ole vastausta.

– Jos lähden, milloin pääsen takaisin?

Päivän lehti

19.1.2020