Kolumnit Uutiset

Älkää nyt ihan hulluja puhuko

Tänään pitäisi kaikilla olla työpäivä ainakin, jos elinkeinoelämältä kysyy. Helatorstaina, 40 päivää pääsiäisen jälkeen on määrä muistella Kristuksen taivaaseen astumista. Kuinkahan mahtaa olla, moniko muistaa päivän teeman?

Nekin, jotka sen muistavat, tuskin pitävät helatorstaita kovin merkittävänä kristikunnan juhlana joulun ja pääsiäisen tapaan. Olisi tietysti erityisen linjakasta ja selkärankaista, että kirkosta eronneet, uskonnottomat tai muuta kuin Martti Lutherin oppia tunnustavat tekisivät tänään töitä kuin arkena ikään. Heille vapaa helatorstai on kuitenkin saavutettu etu ja viis siitä, vaikka se onkin saatu nimenomaan uskonnollisin perustein.

Helatorstaita vietettiin parikymmentä vuotta, vuoteen 1991 saakka lähimpänä lauantaina, mutta piispainkokouksen, SAK:n ja presidentti Mauno Koiviston voimin se vyörytettiin ikiaikaiselle paikalleen pilkkomaan työviikkoa.

Helalauantai ei oikein istunut äidinkieleen ja tuohon aikaan, vastoin kun nyt, vallalla oli vakava yhteiskunnallinen pyrkimys kansalaisten kokonaistyöajan lyhentämiseen. Helatorstai sopi tähän tarkoitukseen siinä missä pekkasetkin, kaikkien kahdeksantuntista työpäivää raatavien palkollisten lisävapaapäivät.

Verta nenästään kaivoi Tokmannin kauppaneuvos Kyösti Kakkonen televisiossa pyhäiltana Arto Nybergin ohjelmassa. Suomalaisen työelämän arvot ja arvostukset, pyhine saavutettuine etuineen ovat neuvokselle ilmeisen tuntemattomat. Muuten hän ei olisi vaatinut vappua ja helatorstaita työpäiviksi vieläpä niin, että vappu tehdään talkoilla lahjaksi isänmaalle ja työnantajalle. Itsenäisyyspäivän Kakkonen isänmaallisena ihmisenä sentään pysyttäisi kalenterin mukaisella paikallaan ja vapaapäivänä.

Todennäköisin selitys kauppaneuvoksen höpöpuheille saattoi olla sula halu härnätä totisen ryppyotsaista ammattiyhdistysväkeä.

Kakkosen haaveet vuotuisista lisätyöpäivistä ovat samaa sukua kuin STTK:n puheenjohtajan Mikko Mäenpään koepallo korkeakoulujen kesälukukaudesta. Samaa tarkoittavat myös ne, jotka riistäisivät lapsukaiset lähes äitiensä rinnoilta ja panisivat heidät peruskouluun jo kuusivuotiaina.

Mäenpään aatokset saattaisivat osalle opiskelijoita ja talouselämälle kelvatakin, mutta älä Mikko unta näe, että yliopistojen opettajat noin vain luopuisivat saavuttamastaan verrattomasta edusta, seitsenkuisesta lukuvuodesta.

Eivät peruskoulun opettajatkaan siedä kuunnella kokkapuheita kolmesta hyvästä syystä, kesä- heinä- ja elokuusta, miksi he päätyivät ammattiinsa.

Edelleen on vaikeata puhua ja vallankin päättää yleisen eläkeiän nostamisesta 65 ikävuoteen. Siksi tätä kamaluutta yritetään kiertää kaikin keinoin ja keskusteluun vedetään arkipyhät, kesälukukaudet ja kuusivuotiaana alkava oppivelvollisuus.

Ikävä tosiasia kuitenkin on, ettei tuottavuutta enää voi vaatia yksin tehtaissa, joissa se on näihin päivin asti hoitunut kohottamalla automaatioastetta. Jotakin liikettä on tapahduttava.

Ihan näinä päivinä humanistienkin on viisasta viimein opetella eräitä menestyvän kansantalouden perusasioita.

Päivän lehti

5.12.2020

Fingerpori

comic