Kolumnit Uutiset

Älkää nyt liikaa innostuko

Älkääpäs nyt puolue-Niilot ja muut politrukit sentään mitään hepulia saako EU-vaaleista, sen enempää voittajat kuin häviäjätkään. Äänestysprosentti oli niin vaatimaton, että tulos käy tavallista paremmasta gallupista. Kovin pitkälle, edes ensi kevääseen meneviä johtopäätöksiä siitä ei kannata vetää.

Eurovaaleissa vähät äänestäjät saivat vaivalleen tuntuvan vastineen. Äänestysprosentista riippumatta EU-parlamenttiin valitaan 13 suomalaista ja näissä vaaleissa yksi annettu ääni vaikutti 2,5 äänen painolla.

Kokoomus sai odotetun tuloksen ja menestyi kohtalaisesti, vaikka saalis pienenikin. Keskusta osoitti kolmen vuoden takaiset puheet kuolemastaan ennenaikaisiksi ja vahvasti liioitelluiksi.

Demarit konttasivat uudesta puheenjohtajastaan huolimatta tai kenties hänen takiaan polvensa taas nilelle. Perussuomalaisia lähtee kaksi Belgiaan, mutta katoavaista on poliittinen kunnia, jytky laimeni tuhnuksi.

Hyviä ja oikeamielisiä ihmisiä ei käynyt riittävästi äänestämässä, ja vihreiden on tyytyminen yhteen paikkaan.

Parissa viikossa suomalaiseen politiikan kieleen on vakiintunut uusi vallankäyttäjä. Tuore demarimessias Antti Rinne puhuu porukasta, joka päättää. Porukka päättää sitä, porukka päättää tätä, mutta Rinne ei ole edes kysyttäessä kertonut, mikä porukka.

Yksi porukka, viisisataapäinen puoluekokous, päätti taannoin aatteen asioista Seinäjoella. Eilen oli koolla puoluevaltuusto ja puoluehallituskin istuu silloin tällöin. Mutta mikä on Rinteen mainitsema porukka? Haavojaan edelleen nuolevat urpilaislaiset ovat happamina tietävinään, että porukka on vain ja ainoastaan Antti Rinne itse, ei muita.

Keskiviikkona porukka salkutti Rinteen valtiovarainministeriksi, totta kai, kun mies niin tahtoi.

Voi hyvänen aika sentään tätä kaunopuheisuutta. Suomalainen politiikka on jo pitkään janonnut oikeata johtajuutta, ja kärvistellyt sen puutteessa. Isoja asioita ei päätetä torikokouksissa, ollaanpa minkä sortin demokraatteja tahansa.

Politiikan hulinaviikot jatkuvat vielä kokoomuksen puoluekokoukseen saakka. Keskustakin kokoontuu, mutta nyt ilman perimaalaisliittolaista junttausta vain mielenkiinnottomaan sääntömääräisen kokoukseensa.

Joka mamman ihannevävy, eurovaalien äänikuningas Alexander Stubb paistattelee aivan oikeutetusti suosionsa huipulla ikihymy naamallaan.

Ihannevävy on myös kansan suosikki puolueensa uudeksi puheenjohtajaksi ja pätkäpääministeriksi. Stubbin kuningastiellä on kuitenkin yksi paha rasti. Kansa, eivätkä edes puolueen äänestävät valitse kokoomuksen puheenjohtajaa. Valinnan tekevät puoluekokouksen viralliset edustajat, puolueosastojensa voitelemat miehet ja naiset. He punnitsevat ehdokkaat puolueen lähtökohdista.

Kuumana käyvä puheenjohtajaehdokas Stubb kirmasi laukalle hehkuttaessaan, että sinne mennään, minne isänmaa kutsuu. Vaikka kuinka ollaan sinivalkoväkeä, isänmaa on aika lailla laajempi kokonaisuus kuin yhden puolueen puoluekokous.

Päivän lehti

7.4.2020