Kolumnit Uutiset

Alkoholi aiheuttaa sanatonta häpeää

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin avautui joulun alla pikkuveljensä alkoholismista. Hän kertoi, kuinka koko perhe on kaunistellut ja suojellut veljeä. Maksanut velkoja, raahannut katkaisuun ja yrittänyt auttaa. Samalla koko perhe on sairastunut.

Appelsinin kolumnia jaettiin sosiaalisessa mediassa runsaasti – syystä. Aihe on monelle tuttu ja läheinen, mutta myös nolo ja häpeällinen.

Suomalaisesta alkoholinkulutuksesta ja -verotuksesta kyllä jauhetaan. Virontuonti on ongelma, samoin kotona juominen, kun ravintoloissa juominen on liian kallista. Mainontakin on kielletty, ettei vain alkaisi janottaa.

Suomalaiset kuluttavat 100-prosenttista alkoholia 11,6 litraa yhtä 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti.

Vuonna 2013 alkoholiin kuoli 1 900 ihmistä. Näistä miehiä oli 1 500 ja naisia 400. Alkoholikuolemat ovat kasvaneet kymmenen vuoden aikana erityisesti miehillä. Alkoholiin kuolevat ovat myös entistä vanhempia.

Näiden lukujen takana kätkössä on paljon alkoholistien läheisiä, jotka sairastuvat läheisen juomisen vuoksi. Näitä ihmisiä ei tilastoista löydy. Jos löytyisi, määrä olisi huikea.

Vuodenvaihteen jälkeen ihmeteltiin, kun Ylellä alkoi kaksi uutta ohjelmaa, jotka käsittelevät alkoholia. Ensin ollaan sata päivää juomatta. Sitten vuoden juomatta olleet kertovat, miltä se tuntui. Miten elämä muuttui vai muuttuiko.

Jollain tavalla asenneilmapiiristä kertoo se, että alkoholia käsitteleviä ohjelmia ihmeteltiin. Kukaan ei kuitenkaan kyseenalaista, miksi joka toisessa ohjelmassa matkustetaan, laitetaan ruokaa tai mennään naimisiin.

Ylen ohjelmaa varten Liisa Akimof oli vuoden juomatta ja kertoi kokemuksistaan Me naiset -lehdessä.

Hän sanoi, että juominen oli tapa rentoutua. Kun enää ei voinut tissutella perjantai-iltana, tilalle tuli remontointi. Käsillä piti olla työtä.

Juhlissa hän ei enää kaivannut drinkkiä tai toista, kun tottui siihen, että ilmankin on kivaa. Akimof vertasi tunnetta lapsuuteen, jolloin hauskanpitoon ei tarvinnut promilleja.

Akimof myös kummasteli, miksi juomattomuus aiheuttaa niin paljon ihmettelyä.

Alkoholismista ja päihteistä puhuminen on terveellistä, vaikka se monesti mielletään jostain syystä naiiviksi.

Juominen on Suomessa tabu, vaikka likipitäen jokaisesta suvusta löytyy ongelmakäyttäjiä. Kokemusta on meillä jokaisella, mutta alkoholismiin liittyy häpeää, joka hiljentää.

Meidän läheisten pitäisi vain muka sietää ja hiljaa hyväksyä alkoholistin käytös. Salailu ja asian peittely eivät ketään pelasta. Samalla se myös sairastuttaa muun perheen ja lähipiirin.

Keskustelu pitäisi laajentaa itse alkoholistista myös siihen porukkaan, joka voi pahoin alkoholistin vuoksi. Ehkä se antaisi rohkeutta hakea apua myös itselle.