Uutiset

Alkoholi enemmän syy kuin seuraus

Ihminen tarvitsee alkoholia ylläpitääkseen elämänsä alkuajan itsekästä dynamiikkaa.

En tahdo syyllistää niitä, jotka ovat synnyttäneet alkoholistin. Hekin ovat uhrien uhreja. Hehän sitä paitsi vain suojeleva kotejaan. Näin heitä on opetettukin.

Jokainen, joka tuntee alkoholin väärinkäyttäjän, tietää, että tällä sairaalla on vaikeuksia ilmaista tunteitaan, siis myös kielteisiä. Hän ei ole saanut ilmaista negatiivisia tunteitaan ainakaan äitiään kohtaan. Hänen on täytynyt aina miellyttää äitiä, koskahan on toivonut edes jotakin tuolta voimattomalta ihmiseltä.

Anthony Perkinsin näyttelijänsuoritus klassisessa Psyko-elokuvassa on erinomainen väitän juuri siksi, että tämä jo tuhoutunut taiteilija on myöntänyt itse olleensa niin sanottu split=jako-persoonallisuus. Yleensä tällaiset ihmiset eivät kuole luonnollisesti. He tappavat itsensä tavalla tai toisella, koska heidän elämisensä on juuri tuon persoonallisuuden rakenteen takia helvetillistä. Heidän oikea kätensä ei tiedä mitä vasen käsi tekee.

Noiden persoonallisuuden kahden hyvin erilaisen osan välillä ei ole mitään yhteistyötä, vain unenomainen aavistus jostakin täysin erilaisesta käyttäytymisestä. Terve ihminen ei ryypätessään muutu toiseksi. Hän myös muistaa, mitä on ehdotellut kännipäissään.

Split-ihminen vajoaa juodessaan pimeyteen, jossa tavallisesti lopulta hänen oma”kauhea äitinsä” (termi on C.G. Jungin) hänet ottaa voimattomiin käsiinsä ja syliinsä. Tuossa sylissä hän tavallisesti myös kuolee. Hän ei koskaan uskaltanut terveesti ja oikeutetusti tuoda äidilleen tiettäväksi, että hänellä on aina ollut paha olla.

Suomalainen äiti salaa lapsensa juomisen. Hän kieltää kaiken negatiivisen mikä on jo tapahtunut.

Karmeimpia siunaustilaisuuksia, joissa olen ollut papin virassa ovat olleet ne, joissa ihmisen syyllisyys on pulpunnut lohduttomana karjumisena tai vollotuksena juuri siksi, ettei aiemmin koskaan ilmaistu negatiivisesti.

Tapaukseni ovat neljän vuosikymmenen takaa kaukana täältä. Naisalkoholisti oli kiusannut rakastettunsa lähes kuoliaaksi ja lopulta kuolema tulikin infarktin kautta. Tuo nainen huusi lopuksi polvillaan hautaan pyytäen kumppaniaan unohtamaan kaikki hänen torasanansa ja kiusaamisensa.

Toisessa tapauksessa alkoholistin äiti tullessaan yksin ja ensiksi ja nähdessään minut mustatakkisen rojahti miltei päälleni ja takertui, kuin luulen hänen aina takertuneen ihmissuhteissaan, hartioihini huutaen: ”Poikani oli maailman paras. Hän ei koskaan sanonut mitään pahaa minulle äidilleen.”

Terve lapsi sanoo äidilleenkin suorat sanat, joista ei hänessä edes nouse sanottavammin syyllisyyttä. Terve äiti kestää rakkaudessaan tuon ryöpynkin. Parasta, mitä vanhemmat voivat antaa lapsilleen, on mahdollisuus kasvaa aikuiseksi ihmiseksi joskus parantavan vihankin kautta.

Niin kuin Lea Pulkkinen, Suomen Aristoteles-palkinnolla Wienissä huomioitu, ja vieläpä ainoana naisena, psykologi on sanonut Kotikasvatuksen psykologia -teoksessa: ”Rakkauden tai vihan perusta luodaan jo lapsuuskodissa. Rakkauden edistäminen on jokaisen isän ja äidin tehtävä jo elämän jatkumisenkin kannalta.”

Martti Salovaara

kansanedustajaehdokas (senioripuolue)

Hämeenlinna