Uutiset

Alkoholisti joutaa muualle

markku peltonen

Hämeenlinnan Käikälässä kytee kapina. Osa kaupunginosan asukkaista vastustaa tiukasti suunnitelmaa, jonka mukaan alueelle, lähelle Polarcupia, rakennettaisiin erityisasuntoja.

Suomeksi sanottuna kaupunki järjestää asuntoja alkoholisteille, jotka yrittävät kuntoutua kuiville.

Hanketta viriteltiin jo pari vuotta sitten. Silloin paikallisen asukkaat painoivat ensimmäisen kerran jarrua. Tekninen lautakunta hyväksyi jo rakentamista koskevan kaavaratkaisun, joten kapinasta huolimatta alkoholistit saavat Käikälään kahdeksan asuntoa.

Käikälän kapinallisten käyttäytymisessä ole mitään poikkeuksellista. Yksikään suomalainen ei tietenkään ylenkatso päihdeongelmaista ja raitistumista yrittävää juoppoa täytyy muistaa vallan kunnioittaa.

Hienoa, kun rapajuoppo Jepestä tulee ihminen!

Kyllä, kyllä!,mutta alkoholistien asunnot pitää rakentaa aina muualle. Tästä muistutti myös Hämeenlinnan asemakaava-arkkitehti Päivi Saloranta 18. kesäkuun Hämeen Sanomissa.

Tai oikeammin Saloranta totesi, ettei asuntoja voi rakentaa koskaan minnekään, jos ne on sijoitettava muualle. Pitää paikkansa.

Kapina kytisi aivan yhtä hyvin Idänpäässä, Myllymäessä, Parolassa tai Hauholla, jos näille alueille kaavailtaisiin erityisasuntoja.

Vastustuksen syykin on kiveen hakattu: keppihevosena ovat aina lapset ja lapsiperheet. Kuntoutuvien juoppojen asuntoja ei muka voi rakentaa alueille, joissa on lapsia.

Eikä kyllä siis minnekään muuallekaan paitsi napajäätikölle.

Mikä juopoissa mahtaa alati ärsyttää? Pinnallisen selityksen mukaan känni, käytös, haju, elämäntyyli…

Mutta kyllä rentun katseleminen hivelee niin sanotun paremman ihmisen sielua. Minä en ole tuollainen yäk-yäk-hyypiö! Ja kun en ole, voin katsoa dokua ylhäältä alaspäin. Kohtaamisessa ovat vastakkain ihminen ja ei-oikein-ihminen.

Tuijotuksen hurmassa unohtuu se kova tosiasia, että juoppo voisi olla sinä, minä tai kuka vaan.

Ensin otetaan alkoholia, sitten ottaa alkoholi. Siinä käsikirjoitus murheellisen monen ihmisen tulevaisuudelle.

Elämä voi avata väkisin silmiä. Päihdeongelma saa kasvot, kun esimerkiksi omasta lapsesta kasvaa juoppo.

Ovatko asenteet suomalaisessa yhteiskunnassa koventuneet? Kenties eivät. Kehitystä olisi uskaliasta mitata alkoholistien asuntojen rakennushankkeilla.

Ei arveluttavaa väkeä ole kukaan koskaan halunnut omille nurkilleen.

Tyyli taitaa olla entinen: holisti ei perimmiltään ansaitse edes mahdollisuutta parempaan elämään. Kun tuntuu siltä, että alkoholisti aloittaa aina ryyppäämisen uudelleen, mihin mahdollisuutta muka tarvitaan?

Takuulla elämme kuitenkin maailmassa, jossa kaikkea mitataan entistä enemmän rahalla. Sitkeän, joskin täysin todistamattoman väitteen mukaan erityisasunto naapurissa romahduttaa oman asunnon arvon.

Taloudellinen saalistus talloo alleen lähimmäisen auttamisen käsitettä.

Minä en ole tuollainen yäk-yäk-hyypiö!