Kolumnit Uutiset

Allinna lottovoittajalle

Lotosta tulee intohimoni lähiviikkojen ajaksi. Täten ilmoitan Riihimäen kaupungille: Kun voitan, Allinnalla on ostaja.

Viime lauantain potti oli 1,4 miljoonaa euroa. Koska Allinnan arvo on huikeasti korkeampi, pidättäydyin vasta numeroiden valinnan harjoittelussa.

Mitä sitten teen Allinnalla? Lahjoitan sen takaisin kaupunkilaisille eli kaupungille. Ehto tietysti on, että kaupungin on pidettävä talon ovet auki kaikille.

Miksi haluan ajaa kaupungin konkurssiin? Miksen usko, ettei kaupungin talous kerta kaikkiaan kestä kalliin ja hyödyttömän rakennuksen korjaamista, ylläpitoa ja toimintojen pyörittämistä?

Siksi, että Allinna on Riihimäellä ainoa rakennus, joka mitätöi sloganin: Ruma kuin Riihimäki. Jopa pääkaupunkiseudulla asuvat ovat muuttaneet mieltään Riihimäestä käytyään Allinnanmäellä.

Galleria Allinnan taidenäyttelyt ja ravintolan herkut, uskomaton pääsiäisen muodonmuutos ja lasten vieläkin haikailema puputalo – niitä ei ole pystytty täysin korvaamaan millään muilla ponnistuksilla.

Allinnaan rakastuneet pistivät itsensä likoon ja loivat Riihimäen henkeä.

Talon historia on kolme vuotta vanhempi kuin kauppalan ja molemmat saavat kiittää samaa miestä.

Kun Riihimäen ensimmäinen kauppalanjohtaja Anders Rudolf Gestrin rakennutti Allinnan vaimonsa Allin linnaksi 1919, kaupunki sai tanskalais-pohjoismaista klassismia edustavan helmen.

Suureellinen rakennus ja vuoden 1929 talousromahdus ajoivat Gestrinin konkurssiin ja rakennus siirtyi Kansallis-osakepankille vuonna 1933.

Pankki myi Allinnan veturinkuljettaja Bruno Konstantin Hakolalle kaksi vuotta myöhemmin ja rakennus muuttui hotelli-ravintolaksi. Hakolan jälkeen hotelli-ravintolaa piti Lola Larvala vuoteen 1959, jonka jälkeen rakennus siirtyi Riihimäen kaupungin omistukseen.

Kaupunkilaiset ovat käyneet Allinnassa lasimuseossa, opiskelleet musiikkiopistossa, lasten kuvataidekoulussa ja lopulta kulkeneet taidenäyttelyissä.

Kaupunki sulki Allinnan asukkailta, kun ravintolassa palanut pöytä nokesi sisätilat vuonna 2005. Rakennus puhdistettiin, mutta päätettiin vuokrata. Kaupunginvaltuusto ei tuolloin vielä suostunut myymään suojeltua rakennusta.

Nyt eletään jälleen taitekohtaa. Kaupunki tutkii tarkkaan, mitä voisi myydä. Virkamiesvoimin on valmisteltu Allinnan myyntiä. Päätöksenteko näyttää alkavan ilman kansalaisliikettä.

Riihimäellä on taisteltu ensin Linnunlaulun mökin suojelemiseksi, sitten Kino Sammon säilyttämiseksi ja viimeksi linja-autoaseman puolesta.

Linnunlaulun rakennus radan varressa paloi kesken kansanliikkeen vuonna 1992. Kino Sampoa ei purettu, vaan siitä syntyi nuorisoteatterin koti. Linja-autoaseman tulevaisuus on vielä auki, mutta rakennusta ei pureta.

Allinna toki säilyy kaupunkikuvassa, mutta on vain kaukaa ihailtavissa. Jollen jostakin kumman syystä onnistu saamaan riittävän suurta lottopottia, toivon rakennukseen jälleen hotelli-ravintolaa. Ovet pysyisivät auki!

Tuoreimpia artikkeleita