Uutiset

Äly hoi, älä jätä politiikkaa

Yhdysvaltain presidentiksi aikoinaan pyrkinyttä senaattori Adlai Stevensonia rohkaisi muuan kannattaja vakuuttamalla, että tämä tulisi varmasti saamaan ”jokaisen ajattelevan amerikkalaisen äänen”.

Siinä on vain se ongelma, vastasi Stevenson, että tarvitsisin pikemminkin enemmistön kaikista äänistä.

Yhdysvaltain presidentinvaaleihin on vielä vuosi, mutta huoli vaalikamppailun poikkeuksellisen vaatimattomasta älyllisestä tasosta kasvaa kaiken aikaa niin maan rajojen sisäpuolella kuin muuallakin maailmassa.

Viikkolehti Newsweekin kolumnisti nimitti hiljattain republikaanista puoluetta ”typeryspuolueeksi”, koska sen presidenttiehdokkaiksi pyrkijät näyttävät kilpailevan keskenään siitä, kenen suusta pääsee suurin sammakko.

Yhtenä kuorona he vakuuttavat, että ilmastonmuutos ja evoluutioteoria ovat puppua. Muuan stand up-koomikko pääsikin vitsailemaan, että republikaaniehdokkaiden mielestä piirrossarja Kiviset ja Soraset on aito dokumentti kivikaudesta.

Ehdokas Herman Cain ei tv-kameran edessä kyennyt päättämään, kannattiko hän presidentti Barack Obaman toimia Libyassa vai eikö kannattanut, tai mitä ne toimet mahtoivat ylipäätään olla. Ehdokas Rick Perry julisti sulkevansa kolme liittovaltion virastoa tarpeettomana mutta ei kyennyt muistamaan, mikä sen kolmannen viraston nimi olikaan.

Jopa republikaaniehdokkaista maltillisimpana ja monen mielestä älykkäimpänäkin pidetty Mitt Romney on nähnyt parhaaksi liittyä joukon jatkoksi. Aiemmin hän on vakuuttanut pitävänsä ihmisen toimia osasyynä ilmastonmuutokseen, mutta nyttemmin hän on julistanut, ettei näin taatusti olekaan.

Edellisissä presidentinvaaleissa republikaanien varapresidenttiehdokas Sarah Palin sai kyseenalaista mainetta vastaavanlaisilla sammakoilla kuin nykyiset ehdokkaat. Palinin maine kuitenkin alkoi kirkastua, kun kävi ilmi, miten laajaa kannatusta hän ja ns. teekutsuliike saivat.

Yhtäkkiä ei ollutkaan viisasta poliitikon esiintyä liian sivistyneenä, jos mieli lähentyä laajoja äänestäjäjoukkoja. Pikemminkin suosiota lisäsi, jos muisti tölväistä silloin tällöin itärannikon yliopistoista valmistuneitä älypäitä – niitä, joita presidentti Obama on kerännyt hallintoonsa.

Älypako politiikasta ei ole tietenkään vain amerikkalainen ilmiö.

Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi ei jää historiaan valtiomiestekojensa vaan värikkään yksityiselämänsä ansiosta. Suomessa media kyttää valppaana eräiden perussuomalaisten kansanedustajien lausuntoja, ei suinkaan niiden poliittisen painavuuden vaan silkan ja pelkän viihdearvon takia.

Populismilla pärjää nyt politiikassa paremmin kuin aikoihin. Yhdysvaltain presidenttikisa on kuitenkin pelottava esimerkki ilmiön varjopuolesta. Jos supervallan johtajaksi valitaankin ehdokas, jonka valtti on olematon yleissivistys, vitsit ovat vähissä koko maailmassa.