Kolumnit Uutiset

Älypuhelinaddiktio vaarantaa terveyden

Sanomalehtien lukeminen kännyköistä yleistyy kovaa vauhtia. Kansallisen mediatutkimuksen mukaan viime vuonna matkapuhelimella sanomalehtiä seurasi viikoittain jo joka kuudes suomalainen.

Edellisenä vuonna kännykkälukijoita oli vähemmän kuin joka kymmenes.

Kun lukuun lisää Facebookin tsekkailun ja angrybirdsien näpräämisen, voi kosketusnäytön hiplaamisen todeta olevan alati yleistyvä suosikkiharrastus. Katsopa vaikka ympärillesi, kun seuraavan kerran kun nouset täyteen junanvaunuun: sinisenkelmeä näytön valo hohtaa joka toisen matkustajan kasvoilla.

Taltiointivimma on täysin oma lukunsa. Instagram-riippuvaiset eivät saa syötyä ravintola-annoksiaan lämpimänä, koska ennen ruokailua sapuskasta pitää ottaa täydellinen valokuva verkossa jaettavaksi.

Konserteissa esiintyvä yhtye on monelle sivuasia, tärkeintä on saada keikasta videota ja vähintään satakunta valokuvaa. Voi sitten jälkikäteen todistaa, että olin paikalla, vähänkö oli hyvä meininki.

Jatkuva näytön näprääminen ei voi olla vaikuttamatta ihmissuhteisiin, hyvässä ja huonossa.

Yhteydenpitoni etäisempien ystävien kanssa muuttui aktiivisemmaksi, kun sain käsiini älypuhelimen, jolla sähköpostin ja Facebookin käyttäminen oli ihan oikeasti kätevää eikä vain teoriassa mahdollista. Samoin harrastukseen liittyviä yhdistysasioita tulee vahdattua ja kommentoitua liiankin aktiivisesti. Olen puhelimeni ansiosta jopa lämmittänyt uudelleen paria opiskeluvuosien ystävyyssuhdetta.

Uutisriippuvuuteni on lähtenyt pahasti hansikkaasta luurini takia. Minulle on tullut tavaksi vahdata unettomina aamuyön tunteina kännykästä, mitä maailmalla tapahtuu. Kolmetuumaisen näytön tihrustaminen ei varsinaisesti edesauta nukahtamista, mutta on mitä parhain tapa saada aikaan jämäkkä päänsärky.

Älypuhelinriippuvuudesta on nyt todettu olevan terveydellistä haittaa.

New York Times julkaisi viime viikolla artikkelin amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan kanssakäyminen kasvotusten muiden ihmisten kanssa voi pysyvästi vaikeutua, mikäli mobiililaitteiden käyttämisestä viestinnässä kehittyy pinttynyt, lähes pakonomainen tapa. Tutkimus väittää, ettei laitteiden välityksellä käyty kanssakäyminen stimuloi ihmisen aivoja ja hermostoa samoin kuin kasvokkain tapahtuva keskustelu. Tämä puolestaan ajan myötä vaikuttaa aivoihin, keskushermostoon ja heikentää ihmisen yleistä terveydentilaa.

On tutkimus oikeassa tai ei, taidan jatkossa pyrkiä olemaan entistä enemmän tekemisissä muiden ihmisten kanssa kasvokkain. Ja vältän räpläämästä laitetta silloin, kun joku on läsnä ja puhuu minulle. Muutama läheinen ystävä on lopulta tärkeämpää kuin laaja virtuaalikaveriverkosto. Siitä kun ei ole seuraksi kuntosalille tai rehdisti rellestämään. Harva näky on surullisempi kuin yksinään pubin nurkassa puhelintaan lääppivä baarikärpänen.