Uutiset

Amerikkalaiset eivät ole amerikkalaisia

Amerikansuomalainen Iina Antikainen, 34, puhuu Tervakosken lukion väelle elävästi ja reippaalla tyylillä.

Kuuntelija ei voi olla ajattelematta, että hän kuulostaa hyvin amerikkalaiselta – positiivisella tavalla. Suullinen esitystaito on hallussa. Hän ei kerro vitsejä, mutta saa silti osakseen kuulijoittensa mielenkiinnon.

Ennen kaikkea hän tietää, mistä puhuu, ja uskoo itseensä. Se on varmaan sitä amerikkalaista itsetuntoa.

Amerikkalaista ihmistä ei ole
Toisaalta Iina Antikainen tyrmää koko ajatuksen amerikkalaisuudesta, tai ainakin amerikkalaisesta ihmisestä.

– Ei ole olemassa sellaista kuin amerikkalainen. Amerikkalaiset eivät ole amerikkalaisia, vaan floridalaisia, tennesseeläisiä, kansaslaisia…

Amerikkalaisista puhuminen on Antikaisen mielestä sama asia kuin jos suomalaisista ja saksalaisista puhuttaisiin eurooppalaisina, yhtenä kansana.

Iina Antikainen lähti Yhdysvaltoihin ensimmäisen kerran vuonna 1994, vaihto-oppilaaksi Floridaan. Hän viihtyi hyvin ja hänelle jäi Floridaan ystäviä.

Ystävät houkuttelivat Antikaista palaamaan.

– Minua kyllä pelotti esimerkiksi se, kuinka selviäisin yliopiston lukukausimaksuista. Mutta sitten ajattelin, että voihan sieltä tulla takaisin, jos ei pärjää.

Ensin collegeen, sitten yliopistoon
Vaihto-oppilasvuoden jälkeen Antikainen kävi Tervakosken lukiota enää vuoden ja palasi sitten takaisin Yhdysvaltoihin – ja sillä tiellä hän on edelleen.

Hän aloitti opinnot collegessa Floridan Coca Beachissä.

– Valitsin collegen, koska se on halvempi vaihtoehto kuin mennä suoraan yliopistoon.

Yhdysvalloissa voi suorittaa ensin kaksivuotisen collegen ja opiskella sen jälkeen toiset kaksi vuotta yliopistossa. Toinen vaihtoehto on pyrkiä high schoolin jälkeen suoraan yliopistoon.

Yliopistoksi Antikainen valitsi Gainesvillessa sijaitsevan Floridan yliopiston, josta hän valmistui kahden vuoden opintojen jälkeen liikuntatieteiden kandidaatiksi.

Yliopistossa Antikainen ihmetteli, kuinka suuri merkitys amerikkalaisella jalkapallolla on sikäläisessä yliopistokulttuurissa.

– Opiskelevat nuoret olivat kuitenkin kuin suomalaisia. He ryyppäsivät kampuksella. En kuvitellut etukäteen mitään sellaista.

Rikkautta ja köyhyyttä LA:ssa
Valmistuttuaan Antikainen muutti Los Angelesiin poikaystävänsä perässä. Alkoi työnteko muun muassa kuntosaleilla personal trainerina ja Health Fitness Corporation -yrityksen program directorina.

– Los Angelesissa huomasin, että olin siihen asti elänyt ylemmän tason elämää. Siellä kuitenkin näki paljon köyhyyttä.

Los Angeles oli vastakohtien kaupunki: oli toisaalta rikkautta ja luksusta kuin jossain Beverly Hills 90210 -tv-sarjassa. Toisaalta sai jatkuvasti törmätä köyhiin ja asunnottomiin ihmisiin.

Antikainen kertoo, ettei hän sopeutunut Los Angelesiin. Elämä siellä ei ollut kovin mukavaa.

– Siellä on kova kulutuskulttuuri. Monella työkaverillani oli kaksi tai kolme työpaikkaa, jotta he pärjäisivät, ja lapset olivat pitkät päivät hoidossa.

– Ihmisillä ei ollut aikaa käydä edes ulkona. Sovittujakin menoja peruttiin sanomalla, ettei nyt jaksa, kun aamulla pitää taas mennä töihin, ja kun liikenteessäkin menisi aikaa.

Iina Antikainen kertoo olleensa töissä myös paikallisessa tavaratalossa.

– Se oli kuin Stockmann, mutta kaikki oli siellä paljon kalliimpaa. Farkut saattoivat maksaa 12 000 dollaria ja puserot tuhansia dollareita.

Louisianasta Georgiaan
Los Angelesista Antikainen muutti Louisianaan, Paton Rougeen. Hän aloitti tohtorikoulutuksen Louisianan valtionyliopistossa.

– Tarkoitukseni oli pyrkiä maisterikoulutukseen, mutta he kysyivätkin, kiinnostaisiko tohtorikoulutus, sillä sille järjestyisi rahoitus.

Antikainen teki tohtorintutkintoaan kuusi vuotta. Ensimmäiset kaksi vuotta hän teki sitä Louisianassa, mutta sitten hänen oli muutettava Georgian Atlantaan.

– Ohjaava professorini vaihtoi Georgian valtionyliopistoon, joten minun oli mentävä perässä. Systeemi on sellainen Amerikassa.

Louisianan Paton Rougessa Antikainen viihtyi hyvin. Se on vajaan 230?000 asukkaan kaupunki sisämaassa.

– Siellä oli hauskaa. Oli paljon juhlia ja festareita. Se oli jotenkin suomalaistyyppinen paikka. Juotiin olutta ja syötiin makkaraa ja rapuja.

Kovaa elämää Atlantassa
Atlanta oli taas kovempi paikka, lähes viiden miljoonan ihmisen suurkaupunki.

– Yliopistolla oli kaupunkikampus, ja kaupungilla näki koko ajan kodittomia ja kerjäläisiä. Heitä asuu kadulla, vaikka talvella voi olla kymmenen astetta pakkasta.

Elämä oli aika ankaraa niilläkin, joilla meni hyvin.

– Siellä ihmiset pelkäsivät koko ajan, että kohta he itsekin ovat kodittomia, jos menettävät työpaikkansa. Sielläkin monella oli kaksi kolme työpaikkaa.

Antikaisen tutkimuksen aihe oli motivaatio. Miten saada ihminen motivoitumaan liikunnasta ja muista terveellisistä elämäntavoista?

– Minulle tuli paha mieli, kun haastattelin esimerkiksi vanhuksia, joita en voinut auttaa. Ja näin, että ihmisillä oli tärkeämpiäkin ongelmia kuin kolesteroli tai kohonnut verenpaine.

Tuhoja ilman myrskyäkin
Antikainen valmistui liikuntatieteiden tohtoriksi heinäkuussa. Atlantasta hän muutti pois jo keväällä. Nykyinen asuinpaikka on lähellä New Orleansia.

– Myös siellä on köyhyyttä, mutta ihmiset eivät ole kuitenkaan masentuneita niin kuin Atlantassa.

Iina Antikainen näyttää kuvia New Orleansista: autioita ja ränsistyneitä rakennuksia.

– Turistit luulevat, että siellä on tällaista Katrina-myrskyn jäljiltä. Mutta kyllä nämä talot olivat tällaisia jo ennen myrskyä. (HäSa)