Uutiset

Amoc räppää inarinsaameksi aggressiivisesti hirviöistä

Amocin eli Mikkal Morottajan, 22, kotikylässä Inarissa pakkasta riittää lähes kolmekymmentä astetta vitivalkoisesta lumesta puhumattakaan. Rauhallisen oloinen nuori mies suhtautuu aiemmin tässä kuussa julkaistun debyyttialbumin Amok-Kaccamin jälkeiseen elämään hyvillä mielin ja toiveikkaana.

Sama mies, Aanaar Master of the Ceremony eli Inarin seremoniamestari, kertoo levyn nimen tarkoittavan eräänlaista juoksua. Amoc räppää inarinsaameksi ja toteaa tekevänsä yksinkertaisesti sellaista musiikkia, mistä itse tykkää ja on iloinen, jos se miellyttää muitakin.

– Yleisin arvostelu taitaa olla se, että kuulostaapa hyvältä, vaikka sanoituksista ei mitään ymmärräkään. Se ei kuitenkaan haittaa, vaan pääasia on, että musiikki kuulostaa hyvälle.

Demonit vilahtelevat

Mistä sanoitukset sitten kertovat? Amoc tykkää kauhuleffoista ja ammentaa myös sieltä ideoita teksteihinsä. Sanoituksissa vilahtelevat demonit ja muut mystisyydet – turhaan mies ei musiikkiaan hirviöräpiksi nimitä tai kuvaile sitä aggressiiviseksi.

– Joskus aikoinaan tuli palautetta siitä, että tekstit ovat tylyjä. Oikeasti olen kyllä hyvinkin herttainen tyyppi. Lavalla ehkä yritän olla pelottava, mutta sekään ei oikein tahdo onnistua, koska olen niin lyhyt, virnistää Amoc.

Jo ennen debyyttialbumin julkaisua Amoc on kiertänyt muutaman vuoden aikana keikoilla. Esiintymismotiivia lavoilla ei vähennä millään tavalla se, että kukaan yleisöstä ei välttämättä ymmärrä, mitä mies räppää. Miehen ensimmäisellä levyllä tarkkakorvainen saattaa kuitenkin kuulla tuttuakin kieltä, sillä mukana on vierailevia räppäreitä, jotka musisoivat pieniä kohtia myös suomeksi.

Ilman poroja ja joikua

Amoc aloitti yläasteiässä räppäämisen suomeksi, mutta vaihtoi pian inarinsaamen kielelle. Se miellytti jotenkin musiikkikorvaa enemmän ja nyt hän lienee maailman ensimmäinen saameksi räppäävä artisti. Oikeasti Amoc käyttää kuitenkin arkisin enemmän suomen kieltä, ainoastaan isän ja muutaman muun perhetutun kanssa puhutaan inarinsaamea.

– Poroja kuvaavia sanoja on niin paljon, etten edes itse tiedä kaikkia, mutta inarinsaame soveltuu räppiin siinä missä mikä tahansa muukin kieli. En halua ottaa harteilleni vastuuta kielen edistämisestä, mutta totta kai haluan omalta osaltani olla jatkamassa kielen perinteitä.

Amoc ei suostu kantamaan kliseisiä poro- tai joikuräppääjän titteleitä.

– Itselläni ei ole poroja, enkä ole poromies. Joiku on täysin pohjoissaamelainen perinne, mutta se kuulostaa hyvälle, jos sen taidon oikeasti osaa.

Amoc pitää räppäämistään harrastuksena, mutta toivoo toki uransa jatkuvan. Lisääntyneen julkisuuden ja ensimmäisen pitkäsoiton jälkeen elämä ei ole juurikaan muuttunut; omalla kotikylällä kaikki tuntevat joka tapauksessa toisensa ja vuoden kestävät media-alan opiskelut jatkuvat entiseen malliin.

Tulevaisuudessa Amoc haluaisi opiskella ehkä musiikkialaa tai elokuvan tekemistä, mutta mitään lopullisia päätöksiä ei ole vielä valmiina. Kotiseuduilta hän ei haluaisi kuitenkaan muuttaa pois.

STT