fbpx
Uutiset

Analyysi: Epämiellyttäviä totuuksia murhaavasta terrorismista

Inhimillisen käsityskyvyn ylittäviä terroritekoja seuraavat tuska, voimattomuus ja viha. Inhimillisiä tunteita ei pidä kieltää eikä tukahduttaa, koska tukahdutettuna viha johtaa uusiin äärimmäisyystekoihin.

Euroopassa on kuultavissa raskaiden maihinnousukenkien kopinaa pitkälle lähitulevaisuuteen. Rahaa upotetaan asevarusteluun sekä ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen. Kansalaisvapauksia- ja oikeuksia rajoitetaan EU-maissa tiedustelulla, valvonnalla ja turvatarkastuksilla. Ulkorajoilla avataan piikkilankarullia.

Silmien edessä avautuva varustelukierre näyttää päättymättömältä, ainakin kokonaisen sukupolven mittaiselta. Suomessa on jo tehty arvovalintoja: turvallisuuskoneisto saa lisää rahaa, mutta samaan aikaan päivähoidosta leikataan. Määrärahat olisivat helposti vaihdettavissa päittäin, mikä saattaisi olla jopa järkevää.

Niukkojen resurssien käyttäminen varusteluun ei poista sitä mahdollisuutta, että mielenvikaiset yksilöt murhaavat siviilejä automaattiaseilla.

Terrorismin ja ääriajattelun estämisessä keskeisintä on syihin vaikuttaminen.

Yhteiskunnallinen elämä murskaa miljoonien nuorten odotukset

Karl Marxin ajattelussa ihmisyksilöiden ajattelu, tarpeet, toiveet, pelot, odotukset, motiivit ja pyrkimykset ovat ennemminkin yhteiskunnallisen elämän tuotteita kuin sen luojia.
Laajoilla Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueilla yhteiskunnallinen elämä – jos yhteiskunnista voi siellä enää edes puhua niiden länsimaisessa merkityksessä – ei tuota kuin pelkoja, jotka johtavat tuhansien yksilöiden pään sisällä väkivaltaisiin ja sairaisiin pyrkimyksiin.

Yksi epämiellyttävimmistä terrorismiin liittyvistä totuuksista on, että yhteiskunnallinen elämä murskaa miljoonien nuorten odotukset myös EU-maissa.

Toivon horisontin pimentymisen jälkeen ei ole yllättävää, että valtavasta massasta löytyy yksilöitä, joissa ruumiillistuu absoluuttinen pahuus.

Sosiaalinen media ruokkii murhaavaa hirviötä

Vaikeimmin hyväksyttäviä asioita on, että modernissa maailmassa heidät saattaa yhteen tietoverkkojen käyttäjien heimoutuminen. Sosiaalisen median ja sen videoiden piti luoda vapautta, kuten monet länsimaiset sivustakatsojat arabikevään huumassa iloitsivat.

Viimeistään nyt on havahduttava siihen, että sosiaalinen media on keskeinen osatekijä hirviön synnyssä ja elinvoimassa. Hirviötä ruokkivat Pariisin kauhuista valonnopeudella maailmalle leviävät videot.

Sekin on sanottava ääneen, että tuhansille vaaravyöhykkeellä liikkuville nuorille olisi hyväksi, jos he käyttäisivät paljon vähemmän sosiaalista mediaa ja olisivat enemmän tekemisissä ihmisten kanssa kasvotusten – menisivät aamuisin töihin ja pelaisivat iltaisin jalkapalloa sarjassa, jossa joukkueet koostuisivat eri kansallisuuksia edustavista ihmisistä.

Kaiken terrorismin torjunnan keskiöön nousee taloudellisen epätasa-arvon poistaminen. Sen suhteen lähitulevaisuus ei näytä rohkaisevalta.

Rikkain prosentti omistaa puolet maailman varallisuudesta

Brittiläinen avustusjärjestö Oxfam julkaisi tammikuussa raportin varallisuuden jakautumisesta maailmassa. Vuonna 2009 rikkain prosentti maailman väestöstä hallitsi 44:ää prosenttia maailman varallisuudesta – vuonna 2016 osuus ylittänee 50 prosentin rajan.

Ihmisistä 80 prosenttia jakaa vain noin viiden prosentin siivun maailman vauraudesta. Tässä ryhmässä aikuisten keskimääräinen varallisuus on alle 3 600 euroa. Rikkaimmassa prosentissa keskimääräinen varallisuus on Oxfamin mukaan 2,5 miljoonaa euroa!

Taloudellinen epätasa-arvo oli suistamassa Eurooppaa 1930-luvulla kohti ihmisten hirvittävää teurastusta, toista maailmansotaa. En halua uskoa Euroopan kulkevan suursodan tiellä, mutta murhaavan terrorismin uhan ajasta on odotettavissa pitkä, ellei taloudellisen vaurauden hedelmiä aleta jakaa nykyistä tasaisemmin Euroopassa ja sen lähialueilla.

Globalisaatiokriittisiä ajattelijoita on ollut liian helppoa vähätellä sen takia, että amerikkalaisen – siis myös eurooppalaisen ja suomalaisen – pörssitalouden rakenteiden ja kyltymättömän voitontavoittelun kyseenalaistaminen on tuntunut tuulimyllyjä vastaan käymiseltä. Pariisin joukkomurhien jälkeen päättäjien olisi syytä palata globalisaation riskeistä 1990-luvulla varoittaneiden sosiologien ajatuksiin ja ryhtyä pitkäkestoiseen toimintaan, jolla terrorismi nujerretaan sen syitä poistamalla.

Viimeistään vuodesta 2008 alkaen keskiluokka on kurjistunut Euroopassa, jonka vakaus on rakentunut sen varaan, että maanosassa on enimmäkseen asunut maailman rikkainta prosenttia seuraavaan väestönosaan kuuluvia ihmisiä.

Kansallisvaltion kyvyttömyys ja Eurojackpotin päävoiton tavoittelun hinta

Saksalainen sosiologi Ulrich Beck (1944–2015) kirjoitti 1990-luvulla globalisaation peruuttamattomuudesta ja kansallisvaltion yhtenäisyyden hajoamisesta: ”Muodostuu uudenlaisia valta- ja kilpailusuhteita, konflikteja ja vaikutussuhteita toisaalta kansallisvaltiollisten yksiköiden ja toimijoiden sekä toisaalta ylikansallisten toimijoiden, identiteettien, sosiaalisten tilojen ja prosessien välillä.” (Beck 1999)

Puolanjuutalainen sosiologi Zygmunt Bauman (synt. 1925) on huomauttanut rikkaiden siirtyvän maailmaan, jossa tilan merkitys katoaa rajattomien mahdollisuuksien seurauksena. Toisen maailman ihmiset, siis köyhät, elävät ahtaassa tilassa, johon he ovat hyvin sidottuja.

Euroopassa syntyneiden nuorten liittyminen terroristijärjestöihin kertoo siitä, miten eurooppalaisten valtioiden sisälle on syntynyt ahtaita toivottomuuden tiloja. ”Kilpailukyvystään” huolestunut perinteinen kansallisvaltio on hyvää vauhtia osoittautumassa kyvyttömäksi poistamaan toivottomuuden tiloja.

Suomessa huokaillaan ihastellen parhaiden jääkiekkoilijoiden kymmenien miljoonien eurojen tuloille ja pidetään unelmana – ainakin julkisuudessa ylläpidetyn kiiltokuvan perusteella – Eurojackpotin päävoittoa.

Myös suomalaisten on käytettävä rahaa köyhyyden torjuntaan

Jos väkivaltaa ja terrorismia halutaan aidosti ehkäistä maailmassa, länsimaiden vaurautta aletaan nopeasti käyttää epätasa-arvon ja köyhyyden poistamiseen määrätietoisella politiikalla.

Beckin mukaan kansallisvaltiot eivät enää saa valtaansa takaisin. Näkemykseen on helppoa yhtyä. Vastaukseksi ongelmiin Beck tarjoaa maailmanpolitiikkaa, jossa globalisaation tuottamia ongelmia torjutaan kansallisvaltioiden rajat ylittävällä yhteisellä politiikalla. Tulosten saavuttaminen kestää kivuliaan pitkään, mutta vaihtoehtoa ei ole, jos haluamme pelastaa avoimuuteen ja vapaaseen liikkuvuuteen nojaavan demokraattisen eurooppalaisen yhteiskuntamallin.

Vauraan Suomen ja vauraiden suomalaisten on käytettävä omistaan paljon nykyistä enemmän köyhyyden kitkemiseen Euroopan lähialueilta. Samalla on torjuttava köyhyyttä kotimaassa. Kaikkea toimintaa on ohjattava vahvalla EU-tason yhteisellä politiikalla.

Maihinnousukenkien kapse on surullinen ja raskas tie kulkea

Maihinnousukenkien kapse on toinen vaihtoehto, mutta sen vähimmäisseurauksena on hyvinvoivan kansanosan linnoittautuminen muurien suojaan. Tässä vaihtoehdossa automaattiaseita kantavat poliisit eivät enää koskaan poistu eurooppalaisten suurkaupunkien katukuvasta.

Terrorismin ja militarismin hyväksyminen aikamme ilmiöiksi, joita torjutaan vain varustelulla ja raa´alla voimalla, synnyttää lisää terrorismia ja militarismia.

Ruotsalainen historioitsija Peter Englund kirjoittaa synkän esseekokoelmansa Kirjeitä nollapisteestä suomennoksen (1997) esipuheessa tavalla, jonka pitäisi Pariisin verilöylyn jälkeen soittaa hälytyskelloja kumeasti.

”Ajattelimme kauan, että vuosisatamme [1900-luvun] alkupuolen katastrofit olivat vain satunnaisia, että niiden pelkkä monumentaalinen koko tekisi ne vaikeasti unohdettaviksi ja etteivät ne toistuisi. Nyt tiedämme valitettavasti enemmän. Olemme äskettäin nähneet tapahtumia, jotka pakottavat meidät ajattelemaan, että nämä suuret tragediat eivät ehkä olleetkaan väliaikaisia ulkoisia häiriöitä, vaan että niillä kenties on samat juuret kuin ilmeisillä edistysaskelillamme.”

1900-luvun alussa ihmisten edistyksenä pitämä tekninen kehitys johti tuhoon. 2000-luvulla edistyksen (globalisaation) oheistuotteena on ollut – jos ei hirviön synnyttäminen – niin vähintäänkin sen ruokkiminen.

Keskuudestamme hirviö ei poistu ennen kuin pystymme kohtaamaan sen olemassaoloon ja vahvistumiseen liittyvät epämiellyttävät totuudet.

Jälkihuomautus: Nelikirjaimisen järjestön nimen olen jättänyt tarkoituksella mainitsematta. Kaikki sitä kohtaan osoitettu tarpeeton huomio ruokkii hirviötä, jonka kukistaminen edellyttää hetkellistä välitöntä voimaa, mutta ennen kaikkea vuosikymmeniä kestävää terrorismin syiden poistamista.

Kirjoittaja on Lännen Median politiikan toimittaja ja poliittisen historian maisteri.

Asiasanat

Menot