Istanbulin pormestarivaali maaliskuun viimeisenä päivänä päättyi lähes tasapeliin. Sosiaalidemokraattisen CHP-puolueen ehdokas Ekrem İmamoğlu sai 13 000 ääntä enemmän kuin Turkkia hallitsevan AKP-puolueen ehdokas Binali Yıldırım.
Se on mitättömän vähän 15 miljoonan asukkaan metropolissa, mutta riittävän paljon, että Turkin itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdoğan menetti yöunensa.
Turkkia ei johdeta Istanbulin pormestarin työhuoneesta, mutta Istanbulin kirpoaminen käsistä on massiivinen tappio Erdoğanille. Istanbul on Erdoğanin synnyinpaikka, ja siellä hän aloitti poliittisen uransa.
Erdoğanin ensimmäinen näkyvä virka oli Istanbulin pormestarina 1990-luvulla. Konservatiivisena islamilaisena hän rajoitti tuolloin alkoholin katuanniskelua.
“Laittomia” vaalivirkailijoita
Oppositio voitti maaliskuun lopun paikallisvaaleissa Istanbulin lisäksi pääkaupungin Ankaran ja monien muiden suurkaupunkien hallinnan. Tappio Istanbulissa oli kuitenkin asia, jota Erdoğan ei pystynyt sulattamaan.
Erdoğanin AKP-puolue valitti Istanbulin tuloslaskennan epäselvyyksistä. Puolueen mielestä joillakin äänestysalueilla vaalivirkailijat eivät täyttäneen lain vaatimuksia.
Turkin keskusvaalilautakunta päätyi viikkoja kestäneen vatvomisen jälkeen samaan tulokseen. Istanbulin pormestarivaali uusitaan 23. kesäkuuta.
Erdoğan toivoo, että Istanbulin äänestäjät ymmärtävät silloin, mikä on hyväksi Istanbulille, Turkille ja sen presidentille?
Erdoğanin vastakohta
Uusinnan päätyminen valtapuolueen hyväksi on kuitenkin kaikkea muuta kuin varma asia.
Ekrem İmamoğlu ilmoitti, että hän on uudelleen ehdolla. Hänen mahdollisuuksiaan parantaa se, että useat muista oppositioehdokkaista jättävät leikin kesken ja pyytävät äänestämään İmamoğlua.
48-vuotias rakennusalan yrittäjä Ekrem İmamoğlu on kaukana mistään kansanvillitsijästä. Mutta hän on Erdoğanin täydellinen vastakohta: ei rähjää, ei hauku eikä uhkaile vastustajiaan.
Tärkeintä İmamoğlua äänestäneille on, että hänen CHP-puolueensa yrittää panna kampoihin Erdoğanille, joka sai vuosi sitten uuden perustuslain myötä suuret valtaoikeudet. Erdoğanin valta pelottaa ennen muuta suurkaupunkien sitä väestönosaa, joka haluaa seurata länsimaista elämäntyyliä.
Maaseutu tukee Erdoğania
Vaikka Turkki on Erdoğanin pitkän valtakauden aikana mennyt koko ajan autoritaarisempaan suuntaan, ei demokratiaa ole vielä kokonaan nujerrettu. Erdoğan haluaa vallalleen kansan hyväksynnän.
Ei ole epäilystäkään, etteikö Erdoğan olisi suosittu suuressa osassa kansaa. Monille hän on Turkin toinen isä nyky-Turkin perustajan Mustafa Kemal Atatürkin ohella.
Erdoğania kannatetaan Turkin maaseudulla ja suurkaupunkien vähäväkisten keskuudessa. Heille AKP:n 2000-luvun taitteen jälkeen alkanut valtakausi on ollut taloudellisen nousun aikaa, jolloin tulot kasvoivat tasaisesti ja inflaatio painettiin yksinumeroisiin lukuihin.
AKP:ta alettiin pitää arvoiltaan konservatiivisena mutta talouden päälle ymmärtävänä puolueena. Kun Turkin talous ajautui vaikeuksiin, heijastui se myös Erdoğanin ja AKP:n suosioon.
Ulkomaiden salaliitto
Vedenjakaja oli heinäkuun 2016 epäonnistunut vallankaappausyritys. Erdoğan kohdisti kostotoimet todellisiin ja kuvittelemiinsa vastustajiin. Turkin vankilat täyttyivät, kymmenettuhannet menettivät virkansa. Media kaapattiin lähes täydellisesti Erdoğanin lähipiirin haltuun.
Tulehtunut ilmapiiri sai ulkomaiset investoijat varpailleen. Turkin liiran kurssin lähti laskettelemaan alamäkeä, inflaatio kiihtyi uudelleen. Erdoğan syytti Turkin talouden vaikeuksista ulkomaiden (lue: Yhdysvaltain) johtamaa salaliittoa.
Sama salaliitto on Erdoğanin mielestä asialla myös Istanbulissa. Hallitusta lähellä oleva Yeni Şafak -lehti luetteli salaliiton osalliset: Yhdysvallat, Saksa, Kreikka ja kurdien PKK-järjestö. Istanbulin vt. pormestari Ekrem İmamoğlu on lehden mielestä tämän porukan sätkynukke.
Erdoğan leimaa herkästi vastustajansa “terroristeiksi”. Kurdien HDP:n puolueen johto on jo tällä perusteella kiven sisässä. Onko seuraavaksi CHP:n vuoro?
