Uutiset

Analyysi: Markku Kanerva opetti Huuhkajat kävelemään, mutta ei vielä juoksemaan

Päävalmentaja Markku Kanerva on opettanut Huuhkajat kävelemään, mutta ei vielä juoksemaan.
Paulus Arajuuri joutui muun huuhkajaparven tavoin pettymään Unkaria vastaan.

Kansojen liigan C-divisioonan viimeinen sarjakierros toi vielä yllättävänkin paljon uutta ajateltavaa Suomen A-maajoukkueen todellisesta iskukyvystä ja realistisista odotuksista ennen 2020 EM-kisoja.

Suurin ansio tästä kuuluu päävalmentaja Markku Kanervan päätökselle tehdä useita muutoksia pelaavaan kokoonpanoon sarjan päättäneeseen Unkari-peliin. Vaikka joukkueeseen on helppo tulla mukaan sen vakiintuneen pelitavan ansiosta, taktiikan vaikutuksella pelin lopputulokseen on rajansa.

Nyt se raja ylitettiin, eikä edes hipoen.

 

Kanervan alaisuudessa maajoukkue on oppinut kävelemään, mutta juoksuun on vielä pitkä matka.

Erittäin tyytyväinen voi olla siihen, että nykyinen valmennus on luonut vahvan perustan joukkueen pelaamiseen. Ei ole kurotettu neljä-neljä-kakkosen yli suoraan joulukuuseen, vaan pelaajien taso on määrittänyt pelin kehittämisprosessin kulun. Mopolla ei kannata mennä moottoritielle, paitsi hyvin viritetyllä. Kanervan Huuhkajat on viritetty tässä vaiheessa projektia jo niin, että seuraavaksi koitetaan vauhdin riittävyyttä maantiellä.

 

On hyvä muistaa, mitä nyt on saavutettu.

On saavutettu uskottava jalkapallomaajoukkue ja on saatu kahvipöytiin Patrik Laineen ohella puhetta kansallisesta jalkapallosta.

Samalla on ansaittu paikka ensi kauden Kansojen liigan B-divisioonaan, tehty pari miljoonaa Palloliitolle ja tarjottu huimia kokemuksia katsomoille ikuisten pettymysten jälkeen.

Mutta onko vastustajien taso hämärtänyt realismin tulosten takana? Lohkovoitto sisälsi hienot kotivoitot Unkarista, Kreikasta ja Virosta sekä suomalaisen jalkapallokulttuurin voimannäytteen Tallinnan valtaamisen muodossa. Samainen syksy päättyi kuitenkin melko vaatimattomiin esityksiin Ateenassa ja Budapestissa, joista ensimmäinen tosin riitti lohkovoittoon.

 

Suomi tai sen vastustajat lohkossa eivät kuulu ainakaan tällä hetkellä jalkapalloilevan Euroopan huippuihin.

Huuhkajat pelasivat täysin oikeantasoisessa sarjassa, oikeita vastustajia vastaan. Juuri tämä fakta tekee nyt saavutetun menestyksen analysoinnista hankalaa.

Toisaalta on voitettu erittäin hyvällä pelillä enemmän kuin on hävitty ja samalla voitettiin oman divisioonan lohko. Yhtä lailla, samainen lohko on kuitenkin neljään tasoon jaetussa liigassa vasta kolmanneksi tasokkain.

Tässä vaiheessa pitää toki muistaa että jalkapallo ei ole jääkiekkoa. Vakavasti otettavia, monia arvokisoja läpikäyneitä ja mestaruuksiakin juhlineita maita riittää myös kolmannelle tasolle.

 

Tiivistäen: Juhlia saa ja maajoukkuetta on syytä arvostaa. Arjen taas koittaessa on kuitenkin hyvä palauttaa mieliin, että Markku Kanerva on loistavaa työtä tekevä tavallinen kuolevainen, että nyt ollaan vasta hyvällä alulla matkalla kohti unelmia ja että Suomen materiaali ei kestä Lukas Hradeckyn, Tim Sparvin, Joel Pohjanpalon tai Roman Eremenkon yhtäaikaisia poissaoloja.

Tuleviin EM-karsintoihin ei kannata lähteä Kansojen liigan rohkaisemana takki auki pettyen jokaisesta tappiosta, mutta toisaalta syytä lähteä valmiiksi hävinneenäkään ketään vastaan ei ole.

Suomi on pitkästä aikaa omalla tasollaan hyvä ja siitä on kannattajien jo lupa olla iloinen.

Jari Virtanen
kirjoittaja on hämeenlinnalainen jalkapalloasiantuntija