Uutiset

Analyysi: Ministerirulettia vasta viritellään, mutta yksi asia on jo varma – Hallitus nuortuu ja naisistuu

Suomalaisen ministerin arkkityyppi on ollut keski-ikäinen mies, joka on mieluiten juristitaustainen. Nyt miesprototyyppi murenee ja tilalle tulee tuoreutta ja nuorekkuutta.
Anita Simola Kuva: Joel Maisalmi
Anita Simola Kuva: Joel Maisalmi

Eduskuntavaaleissa kävi uudenlainen puhuri, kun ennätysmäärä nuoria ja naisia nousi eduskuntaan.

Hallitusneuvotteluissa mukana olevan vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kiteytti asian yhteen lauseeseen: kuva poliitikosta keski-ikäisenä miehenä on vihdoin murrettu.

Seuraava kysymys on, onko kuva murrettu myös tulevan hallituksen ministeririvistössä.

Tutkijayhteisö e2 teki laajan selvityksen siitä, minkälaisia hallituksia Suomessa on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana.

Kun tuloksia selaa, pääsee helposti ministerimalliin, joka toistuu vaalikaudelta toiseen. Keski-ikäinen mies, mielellään juristitaustainen, joka kantaa vahvaa salkkua.

Salkkujako on ollut hyvin sukupuolittunut. Vuosina 1987–2019 sosiaali- ja terveysministeriön salkut ovat olleet yli 80 prosenttia ajasta naisten hallussa.

Pääministerin, valtiovarainministerin ja ulkoministerin salkut ovat kulkeneet miesten käsissä yli 80 prosenttia ajasta, samoin elinkeinoministerin ja maatalousministerin.

Selvitys kertoo, että politiikan huipulla tehtävät ovat jakautuneet miesten ja naisten töihin. Painavina pidetyt salkut on annettu miehille.

Tällä kertaa hallituksesta odotetaan erilaista. Pääministeriksi tosin valikoitui tuo prototyyppi, keski-ikäinen mies juristitaustalla eli Antti Rinne (sd.).

Nuorekkuutta edustaa Andersson, joka itseoikeutetusti nousee ministeriksi. Parikseen hän voi saada vasemmistoliitosta toisen naisen eli Merja Kyllösen tai Hanna Sarkkisen. Alueellinen tasapaino säilyisi. Toisaalta eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekosta voi olla vaikea sivuuttaa ministerijaossa.

Vasemmistoliitolle olisi ennakkotietojen mukaan tulossa kaksi salkkua.

Vihreillä tuoreutta riittää. Varapuheenjohtaja Maria Ohisalo on listan kärjessä. Hän on jo ilmoittanut halukkuutensa puolueen puheenjohtajaksi.

Naisenergiaa löytyy lisää. Puolueen varapuheenjohtaja Hanna Halmeenpää, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen sekä ryhmän varapuheenjohtaja Emma Kari pyörivät keskusteluissa. Puolueen nestoria Pekka Haavistoa kutkuttaa luonnollisesti ulkoministerin pesti.

On arveltu, että vihreät saisivat kolme salkkua.

Keskustalla on erikoinen tilanne, sillä puolueen kaksi kärkihahmoa eli Matti Vanhanen ja perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko ovat pelistä pois syksyllä.

Saarikko saa syyskuussa toisen lapsensa ja on perhesyihin vedoten kieltäytynyt keskustan puheenjohtajaehdokkuudesta.

Vanhanen on kertonut menevänsä elokuussa sydänoperaatioon, jota on suunniteltu jo pitkään. Hänen kertomansa mukaan sairauslomaa on ehkä pari kuukautta.

Moni katsoo, ettei sairausloma ole este Vanhasen valinnalle eduskunnan uudeksi puhemieheksi. Sairausloman ajan varapuhemiehet voisivat johtaa eduskuntaa.

Sipilän hallituksen toinen erikoisuus oli se, että perhe- ja peruspalveluministerin salkun jakoivat omasta tahdostaan Juha Rehula ja Saarikko. Nyt on uumoiltu, että Sipilä tekisi saman tempun, eli tarjoaisi Saarikolle kahden vuoden ministeriyttä 2021–2023.

Rinteen hallituksen kooksi on arvuuteltu 18:aa ministeriä. Niistä keskustalle lankeaisi neljäsosa, eli 4,5. Puolue olisi siis saamassa neljä tai viisi salkkua. Jos niitä on vain neljä, niin ne ovat todennäköisesti painavammasta päästä. Jos taas salkkuja on viisi, joukkoon mahtuu myös kevyempiä salkkuja.

Spekulaatioissa ministerilistaa hallitsee neljän K:n kärki pääministeri Juha Sipilän ja varapuheenjohtaja Hanna-Kaisa Heikkisen lisäksi Antti Kaikkonen, Katri Kulmuni,
Antti Kurvinen ja Anne Kalmari.

Jos oikeusministerin salkku tulisi keskustalle, juristin taustan omaava Kurvinen olisi ykkösvaihtoehto.

Moni näkee, että nyt olisi Kalmarin vuoro ryhtyä maa- ja metsätalousministeriksi.

Mikäli Heikkinen nousee ministeriksi, olisi perhe- ja peruspalveluministerin posti hänelle kuin nakutettu.

Hallituksen toiseksi suurin puolue on perinteisesti saanut valtiovarainministerin salkun.

Keskustalähteiden mukaan siihen haetaan kokemusta. Vaihtoehdoksi nousevat Vanhanen ja Sipilä.

– Heidän pitäisi nyt päättää, kumpi haluaa rahaministeriksi ja kumpi puhemieheksi, pitkän linjan keskustalainen kertoo.

Luonnollisesti Vanhasen sairausloma voi vaikuttaa marssijärjestykseen.

Päähallituspuolue sdp:ssä Rinteen aisapariksi noussee äänikuningatar Sanna Marin.

Samalla Pirkanmaa voi huokaista helpotuksesta. Maakunta saa vihdoin ministerin.

Tutkijayhteisö e2:n selvitys kertoo, että Pirkanmaa on ollut häviäjä ministerijaossa vuosien saatossa.

Kymenlaaksosta ja Satakunnasta on ollut ministeri lähes jokaisessa hallituksessa vuosina 1987–2019. Asukaslukuun suhteutettuna salkkujaossa ovat pärjänneet hyvin Kanta-Häme ja Etelä-Savo.

Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kuuluu niin ikään kokemuksensa puolesta ministerilistoille. Mutta vaikuttavatko puolueen sisäiset kuviot ja kuppikunnat ministerivalintoihin? Näin voi käydä.

Ministerin salkkua kärkkyvät myös Tuula Haatainen, Krista Kiuru ja Tytti Tuppurainen. Haataiselle pitäisi antaa hyvitystä siitä, että hän oli puolueen ehdokas viime presidentinvaalissa. Kiurulla on jo ministerikokemusta, joten jos Rinne haluaa ensikertalaisia, niin se nostanee Tuppuraisen pisteitä.

Jutta Urpilaista ei voi sivuuttaa. Hänen nimensä on pyörinyt tosin enemmänkin komissaarispekulaatioissa. On myös vaikea nähdä, että Urpilaisen aikoinaan pienellä äänten enemmistöllä sivuuttanut Rinne ja entinen puheenjohtaja viihtyisivät samassa hallituksessa.

Puoluevaltuuston puheenjohtaja Sirpa Paaterolla on kokemusta jo pätkäministerin työstä. Hän on varteenotettava ehdokas ministeriksi, mutta seinä voi tulla vastaan. Rinteellä on jo tunkua naisministereistä.

Myös ryhmän varapuheenjohtajat Johanna Ojala-Niemelä ja Suna Kymäläinen ovat varteenotettavia nimiä, eikä saa unohtaa Ville Skinnaria, joka on puolueen varapuheenjohtaja, ja jo monessa mukana.

Mikäli puolue saisi puolustusministerin pestin, kansanedustaja Mika Kari (sd.) olisi vahvin ehdokas puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajuudenkin takia.

Demareille on uumoiltu seitsemää salkkua.

Pikkuruinen rkp saanee yhden salkun. Sitä ei oikein muille voi sovittaa kuin puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonille.