fbpx
Uutiset

Analyysi: Paavilla kova työ siivota Vatikaanin likapinttymät

Valtavat rahakasat, joiden valvonta on puutteellista, houkuttavat astumaan sivuun kaidalta polulta. Vatikaani ei näytä pääsevän eroon talousskandaaleista, vaikka uudistushenkinen paavi panisi pystyyn millaiset siivoustalkoot. Nyt pyhän istuimen valtakunnassa myllertää paljastusten sarja, jolle on annettu nimeksi Vatileaks II.

Nimen perässä oleva kakkonen kertoo, että paljastuksia on tehty ennenkin.

Vatileaks I:ssä tutkiva journalisti Gianluigi Nuzzi paljasti vuonna 2012 paavi Benedictus XVI:n käsien kautta kulkeneita luottamuksellisia papereita.

Niissä kerrottiin Vatikaanin sisäisestä valtataistelusta, korkeiden kirkonisien nauttimasta korruptiosta ja makeasta elämästä sekä Vatikaanin homoseksuaalien salaisesta ryhmittymästä.

TÄLLÄKIN KERTAA on asialla toimittaja Nuzzi, jolta ilmestyy tänään torstaina kirja Via Crucis (Ristin tie).

Tänään ilmestyy myös toinen paljastuskirja Vatikaanista. Avarizia (Ahneus) -nimisen kirjan on koonnut L’Espresso-viikkolehden toimittaja Emiliano Fittipaldi.

Uusien kirjojen juoni on vähän samanlainen kuin Vatileaksin ensimmäisessä osassa. Italialaislehtien maistiaiset mainituista kirjoista johtivat kahden epäillyn vuotajan pidätykseen.

Kirjat kertovat Vatikaanin IOR-pankin satojen miljoonien eurojen salaisista tileistä ja pappien holtittomasta rahankäytöstä.

Edellisen paavin, Benedictuksen lähin mies, Vatikaanin valtiosihteeri Tarcisio Bertoni käytti 200 000 euroa oman asuntonsa kunnostamiseen. Rahat oli tarkoitettu Euroopan suurimman lastensairaalan Bambino Gesùn toiminnan pyörittämiseen.

Vatikaanin toisella virkamiehellä Giuseppe Sciaccalla oli niin kiire laajentaa asuntoaan, että hän poistatti naapurin seinän, kun tämä oli sairaalahoidossa.

Kun potilas palasi kotiin, hänen asunnossaan oli yksi huone vähemmän ja tavarat pakattuna pahvilaatikoihin.

Tarinat Vatikaanin virkamieskunnan korruptiosta ja maallisen mammonan palvonnasta eivät ole mitään uutta. Niitä on ollut Lutherin ajoista saakka.

VATIKAANIN pankin toiminnasta on puhuttu viimeiset 40 vuotta. Kun paavi Johannes Paavali I kuoli vuonna 1978, huhut lähtivät kiertämään, että hänet murhattiin. Hän yritti tehdä kunnon sesonkisiivouksen Vatikaanin pankissa.

1970-luvulla oli lehdistössä tämän tästä väitteitä rahanpesusta ja mafian vaikutusvallasta Vatikaanin pankissa.

Niistä oli kuitenkin vaikea saada mitään kouraantuntuvaa, sillä Vatikaanin pankkisalaisuus oli tiukkaakin tiukempi. Sen rinnalla Sveitsin pankkisalaisuuden ovi vaikutti yhtä vahvalta kuin rypistyneen joulukalenterin pahviluukku. Sittemmin Vatikaanin pankkisalaisuutta on höllätty.

Erityisen suuri asennemuutos tuli keväällä 2013, kun argentiinalainen jesuiitta Jorge Mario Bergoglio valittiin paaviksi. Hänellä on korruptoitumattoman, vähään tyytyvän papin maine. Monet kardinaalit katsoivat, että katolinen kirkko oli tullut näissä asioissa tiensä päähän ja tarvittiin jotain uutta.

VATIKAANIN hallintokoneiston, kuurian, kuuraamisessa riittää Franciscus-nimen ottaneella paavilla tekemistä.

Vielä isompi operaatio on paikata katolisen kirkon imago suuren yleisön silmissä. Erityisen pahaa jälkeä on syntynyt pedofiiliskandaaleissa, mutta tässä asiassa sekä Benedictus että Franciscus ovat vetäneet erittäin tiukkaa linjaa.

Franciscus haluaisi tuoreuttaa myös kirkon oppia. Konservatiivisen papiston vastarinta on kuitenkin kovaa, ja eteneminen siksi hidasta.

Juttua varten on haastateltu dosentti Jyri Komulaista.

Asiasanat

Menot