Uutiset

Analyysi: Rahankeräyslaki kaipaa remonttia

Hätä koskettaa ja herättää halun auttaa.

Suomalaiset ovat viime vuosina halunneet kerätä rahaa muun muassa vauvansa menettäneelle perheelle ambulanssilennon kuluihin, varkaan uhreiksi joutuneille jalkapallojunnuille ja kotinsa menettäneelle leskiäidille.

Kaikissa tapauksissa auttamishalua vahvemmaksi osoittautui Suomen rahankeräyslaki, jonka takia spontaanit kansalaiskeräyk­set jouduttiin keskeyttämään. Auttajilla kun ei ollut poliisin myöntämää rahankeräyslupaa.

Suomen rahankeräyslaki on kummajainen. Juuri missään muualla Euroopassa rahankerääjien ei tarvitse pyytää etukäteen viranomaisilta lupaa, vaan pelkkä ilmoitus keräyksestä riittää.

Lupamenettely on raskas. Lännen Media kertoi joulukuussa, että lupia joutuu jonottamaan jopa puoli vuotta, koska poliisilla ei ole riittävästi henkilökuntaa.

Kun sisäministeriö keräsi marraskuussa mielipiteitä lain uudistamisesta, kolme neljäsosaa vastaajista oli valmis keventämään nykyistä lupamenettelyä.

Kiperämpi kysymys rahanke­räyslaissa on yleishyödyllisyys. Keräykset on läänitetty järjestöille kaksiportaisella sääntelyllä, jossa keräyksen järjestäjän on oltava yleishyödyllinen yhteisö ja keräyksen tuotto tulee käyttää yleishyödylliseen tarkoitukseen.

Yleishyödyllisyydestä on tingitty sen verran, että ahdinkoon joutuneen perheen tai ihmisen auttamiseksi saa sentään kerätä rahaa.

Yksittäinen kansalainen ei saa silloinkaan yksinään keräyslupaa, vaan lupa haetaan esimerkiksi onnettomuuden uhrin lähipiiriin syntyneelle avustusrenkaalle, jota ei tarvitse toiminnan tilapäisyyden takia rekisteröidä.

Juuri yleishyödyllisyys on hidastanut lain uudistamista.

Edellinen hallitus nosti kädet pystyyn, kun sdp:n puoluehallitus ei halunnut luopua yleishyödyllisyydestä rahankeräyksissä, jotta kuka tahansa ei pääsisi keräämään rahaa ja vaarantamaan yleistä luottamusta keräyksiin.

Tämä sai uudistusta ajaneen kansanedustaja Mikael Jungnerin (sd.) kutsumaan puoluetovereitaan ”hemmetin tontuiksi”.

Nykyään viestintätoimisto Kreabia johtavan Jungnerin mielestä yleishyödyllisyydestä on tullut eräänlainen suurempien järjestöjen ja kirkon monopoli.

 Ne lobbaavat yleishyödyllisyyden poistamista vastaan. Se on sääli, sillä tässä digitaalisessa ajassa ihmisten pitäisi pystyä synnyttämään nopeasti omalla rahallaan ilmiöitä, tuotteita ja niin edelleen, Jungner sanoo.

Sisäministeriössä on selvitetty kuukausia rahankeräysten tulevaisuutta. Työ on nyt siinä vaiheessa, että seuraavaksi tarvitaan poliittinen linjaus siitä, annetaanko oikeus rahankeräyksiin muillekin kuin yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille.

Sisäministeri Paula Risikko (kok.) ei halunnut vielä ottaa kantaa asiaan julkisuudessa.

Sisäministeriön marraskuiseen kyselyyn vastanneet järjestöt puolustivat voimakkaasti yleishyödyllisyyttä, mutta yksityishenkilöistä noin puolet olisi vapauttanut keräykset muihinkin tarkoituksiin.

Päivän lehti

21.1.2020