fbpx
Kolumnit Uutiset

Ankeuttajien ikioma valtakunta

Suomen talous ei kasva. Turvapaikanhakijoita tulee. Koulut ovat homeessa, eikä niitä saa purkaa vaikka haluaisi. Työtä on vaikea löytää. Hallitus leikkaa. Kaiken takana on EK. Pientä ihmistä kusetetaan, ja sudet syövät kaikkein pienimmät.

Lunta hädin tuskin tulee jouluksi. HPK menestyy heikosti. Kengännauhat ovat auki ja sukat kastuneet. Joku ajoi punaisia päin.

Avaimet ovat hukassa. Nenäliina jäi farkkujen taskuun, ja farkut olivat pesukoneessa.

Suomalaiset olisivat todennäköisesti voittaneet jo masistelun maailmanmestaruuden useana vuonna peräkkäin, jos sellainen palkinto olisi ollut jaossa. Mikään ei ole luontevampi tapa aloittaa keskustelu kuin se syvä huokaus, jota seuraa vinkuva vuodatus. Osaammehan me small talkia.

Suomalaisesta on tullut kuin Harry Potter -kirjoista tuttu ankeuttaja. Wiki-sivuston määritelmä on pelottavan osuva: Ankeuttajat aistivat myönteisyyden ja pakottavat ihmisistä esiin pahimmat muistot. Ne tekevät ympäristöstään synkän ja pimeän.

Ihme, ettei ankeuttajien kuvata kulkevan valkoiset tennissukat sandaaleissa.

Sisu on asenteen sijaan enää pelkkä karkki, josta seuraa hammas- tai mahakipua. Kipuun tuskin saa hoitoa julkisesta terveyskeskuksesta.

Sauna on kylmä, koska halkoja ei ole. Sähkökiukaaseen ei tule virtaa tykkylumen aiheuttaman sähkökatkon takia.

Sibelius on maannut mullissa liki 60 vuotta, ja haudan kukatkin ovat kuihtuneet.

Viinaa kyllä yhä juodaan.

Säälin sitä brändityöryhmää, joka yrittää parhaansa mukaan kiskoa suomalaisuudesta ihanaista mielikuvaa maailmalle myytäväksi. Nyt nimittäin yllättyy se japanilainen turisti, joka on Suomi-emojien houkuttelemana tullut tänne myyttiseen Pohjolaan. Onneksi Katajanokalta pääsee laivalla näppärästi Söderiin.

Pitkään jatkuneen taloustaantuman suurimmat uhrit ovat myönteisyys ja iloinen ilmapiiri. Mikään ei ole masentavampaa kuin ainainen valitus, vaikka Suomi on täynnä älykkäitä ja ystävällisiä ihmisiä.

Henkinen taantuma ajaa taloudellisen ahdingon yli ja ohi. Suomi-neidolle riittää jo tämä masennuslääkekuuri, eikä tekisi pahaa, jos edes yritettäisiin kaivaa se hymy takaisin huulille vuonna 2016.

Kas kummaa, tuskin olisivatkaan asiat enää ihan niin kamalasti. Tai vaikka olisivat, niin ongelmille voisi alkaa löytyä ratkaisuja.

Menot