Kolumnit Uutiset

Annoin Morrisseylle mahdollisuuden

The Smithsin Hatful of Hollowista se alkoi ja The Smithsin The Queen is Deadiin se päättyi. Niiden väliin mahtui viitisen kuukautta aikaa sekä 98 muuta populaarimusiikin klassikoksi julistettua albumia.

Olen alkuvuoden ajan paennut avokonttorin hälinää kuuntelemalla läpi NME-musiikkilehden Kaikkien aikojen TOP 100 albumit -listan vuodelta 2013.

Kun kuulokkeita joutuu pitämään päässään, voi samalla myös hieman sivistää itseään. Ei keski-ikäisenkään ole pakko jämähtää kuuntelemaan nuorempana ulkoa opittuja omia suosikkeja uudestaan ja uudestaan – niinhän tulee tehtyä joka tapauksessa muutenkin.

Niinpä etsin sopivan oloisen albumilistan ja lähdin musiikkimatkalle, jolla tuli vastaan tuttuja juttuja, aiemmin vain nimeltä tuttuja artisteja ja vuorokausikaupalla loistavaa musiikkia.

Onneksi nykyään lähes kaiken musiikin saa helposti Spotifystä tai Google Play Musicista. Vain kaksi albumia sadasta piti metsästää käsiin kirjastosta ja kaverin levyhyllystä.

Sukelluksesta hyvien, mutta jostain syystä aiemmin kuuntelematta jääneiden albumien maailmaan oli silmiä avaava. Monen tutun nimen takaa löytyikin musiikkia, jota sieltä en olisi osannut odottaa

Sadan albumin joukkoon mahtui toki myös heikkoja esityksiä, mutta päätin antaa jokaiselle levylle mahdollisuuden kuuntelemalla sen ensinuotista loppufeidaukseen asti.

Valitsemani NME:n lista oli hyvin brittiläinen ja julkaisijansa näköinen. Siellä ei soulmusiikilla, jazzilla tai hihopilla juhlittu. Sen sijaan 70- ja 80-lukujen vaihtoehtomusiikki oli kovassa huudossa – ja tietenkin The Beatles.

Olenkin jo ehtinyt aloittaa sukelluksen amerikkalaiseen mielenmaisemaan käymällä lävitse yhtä Rolling Stone -lehden lukuisista klassikkolistoista. NME:n sadasta parhaasta albumista Rolling Stonen listalle oli kelvannut vain 33.

Tästä tulee hyvä musiikkikesä.

Niin ja se The Smiths. Vieläkään en ymmärrä yhtyeen viehätystä enkä voi sanoa nauttivani Morrisseyn ulosannista.

Mutta ainakin olen antanut heille reilun mahdollisuuden ja yrittänyt ymmärtää. Kaikesta ei vain voi pitää.

Päivän lehti

31.5.2020