Uutiset

Antakaa meille anteeksi

– Voi anteeksi.
– No, eipä tässä mitään…
– No on tämä nyt ikävää. Pahoittelen syvästi.
– Joo, no, annetaan olla.
– Että pitikin. Olen todellakin hyvin pahoillani ja pahoittelen. Tällaista ei pitäisi, enkä soisi, että enää vastaisuudessa koskaan. Tulen tekemään kaikkeni.
– Hyvänen aika, ei se mitään.
– Heittäydyn jalkoihinne, jättäydyn armoillenne. Millään muotoa näin ei olisi saanut käydä. Mutta niin vaan kävi, ja nyt ei voi muuta kuin toivoa, ettei näin olisi sittenkään päässyt käymään, mistä olen syvästi ja lohduttomasti pahoillani.
– Jaa, te taidattekin olla Suomesta.
– Niin olen ja pahoittelen sitä mitä perusteellisimmin. Katsokaa, tässä on tätä tuhkaa, nyt minä ripottelen sitä päälleni. Näin. Voi voi. Nyt sekin loppui. Olen niin pahoillani.

– Anteeksi.
– Niin, te pyysitte jo äsken anteeksi.
– Niinpä tosiaan pyysinkin. Tästä tuli teille nyt ylimääräistä vaivaa. Tulen Suomesta, olen siis pahoillani. Omasta ja kaikkien suomalaisten puolesta en voi kuin pyytää lupaa saada olla pahoillani ja luvan saatuani olla pahoillani niin johdonmukaisen määrätietoisesti kuin vajavaiset kykyni suinkin antavat myöten. Voi sentään.
-Te suomalaiset olettekin kovia pyytelemään anteeksi.
– Niin, se on valitettavaa. Meillä on joitakin yksittäisiä henkilöitä, jotka eivät edusta suomalaisten suuren enemmistön näkemyksiä. Suuri enemmistö on heidän puolestaan valtavan pahoillaan ja pyytää anteeksi. Mehän emme ole maailmassa tuomarin vaan syytetyn roolissa, me olemme pahoittelun suurvalta ja valitamme sitä.

– No te olette sitten töpeksineet jollakin tavalla.
– Niin varmaan, todennäköisesti, kyllä kai, tai ainakin joku on. Aina on maailmalla ihmisiä, joiden herkimpiä tunteita on loukattu. Yksittäiset henkilöt siellä kulkevat tekemässä pahojaan, ja heidän perässänsä säntäilevät meidän ministerimme olemaan pahoillaan kaikkien puolesta. Näin meillä asioita hoidellaan, valitettavasti, ikävä kyllä. Se on suomalainen tapa, voi voi sentään.
– Ei ole teillä tuo kansallinen itsetunto sitten kovin korkealla.
– Niin, ei valitettavasti ole, ikävä kyllä, anteeksi vain. Se itsetunto on euroviisuissa karaistunut, hiihtokisoissa hiottu, jatkoaikahäviöillä silattu. Meillä suomalaisilla on aina hyviä syitä olla pahoillamme.

– Eivät maailmasta anteeksi pyytämisen aiheet lopu, vai kuinka?
– On niitä vielä jonkin verran jäljellä, anteeksi vaan. Tänään ajattelimme pahoitella vielä ainakin dodo-lintujen sukupuuttoon kuolemista 1600-luvulla, Vesuviuksen purkausta vuonna 79 jKr ja viime kesän runsaita sademääriä Norjan lounaisosissa. Nämä ovat kaikki ikäviä asioita, jotka ovat varmasti loukanneet ihmisten tuntoja, mitä haluaisinkin tässä pyytää anteeksi kaikkien suomalaisten puolesta.

Päivän lehti

2.6.2020