Kolumnit Uutiset

Antakaa meille meidän konserttimme

Hämeenlinnassa järjestetään erilaisia musiikkitapahtumia enemmän kuin melkein kukaan ehtii tai jaksaa kiertää.

Runsaudenpula on johtanut positiiviseen ongelmaan. Hyvästä konsertista kuulee usein vasta jälkikäteen tai silloin, kun se on loppuunmyyty.

Hämeenlinna on kulttuuri- ja aivan erityisesti musiikkikaupunki ja saa luvan sellaisena pysyäkin. Siksi myös kaupungin kannattaa, siis todella kannattaa käyttää musiikkiin jonkin verran veronmaksajien rahoja.

Enää ei kukaan saa päähänsä väittää, että (klassista) musiikkia käy kuuntelemassa aina vain se sama kourallinen eläkeläisrouvia.

En ole varakas, enkä ainakaan päältäpäin katsottuna myöskään eläkeläisrouva, mutta käyn silti mielelläni kaikenlaisissa konserteissa.

Harrastuksesta ei voi puhua, mutta tiedän kokemuksesta suunnilleen, missä kohdissa on kamarikonsertissa soveliasta osoittaa suosiota soittajille. Ehdoton suosikkini on syksyinen Musiikkia linnassa -festivaali.

”Isoihin” sinfoniakonsertteihin en ole liiemmin ehtinyt. Nyt näyttää siltä, että en ehdikään, jos valtaa pitävien tamperelaisten virkamiesten klassisen musiikin tappolinja kaupungin kulttuurihallinnossa pitää. – Vai onko sitä edes?

Arvoisat oletetut ja tosiasialliset kaupungin kulttuuripäättäjät: avatkaa silmänne ja mahdollisesti korvannekin, vaikka persoonanne olisivat ns. liian isoja pikkukaupunkiin.

Sibeliuksen juhlavuosi oli Hämeenlinnalle tilaisuus vailla vertaa. Tähänkö se kaikki jää?

Aika absurdia: Hämeenlinna on varmaan ainoa paikka maailmassa, jossa tällaisesta asiasta saadaan aikaan ongelma.

Pitää takoa, kun rauta on kuumaa, ei heittää kylmää vettä päälle. Se, joka heittää, on emähölmö.

Elävä klassinen musiikki ei ole sen paremmin hienohelmaista kuin herraskaistakaan. Vaikeaa se toki toisinaan on, mutta se on myös joka kerta ainutkertaista, kansallista ja kansainvälistä, yhteistä aarteistoa, joka kuuluu kaikkien kuultavaksi ja koettavaksi.

Ihmiset ovat ilmeisen innostuneet sinfoniasta ja ovat täyttäneet kerta toisensa jälkeen Vanaja-salin, äänestäneet jaloillaan, istumalihaksillaan, käsillään, kenties liikutuksen kyynelilläänkin.

Musiikin myönteiset terveysvaikutukset ovat kiistattomia. Tietäähän sen jokainen konsertissa käynyt, että hyvää sieltä mukaan tarttuu, mieleen, sieluun ja miksei ruumiiseenkin.