Uutiset

Antti Kalliomäki esitteli viimeisensä

Myös teollista tuotantoa, aitoja investointeja, tarvitaan lisää.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd.) ei ole ollut tehtävässään läheskään yhtä värikäs ja kiistelty kuin kokoomuslaiset edeltäjänsä Sauli Niinistö ja Iiro Viinanen, jotka toimivat valtion kirstunvartijoina huomattavasti nykyistä myrskyisempinä aikoina. Kalliomäen aikana valtiontalouden vene ei ole liiemmin keinahdellut, mikä on antanut mahdollisuuden suunnata kurssia kohti rauhallisia vesiä.

Kalliomäen ura valtiovarainministerinä on ainakin näillä näkymin loppumassa. Perjantaina hän esitteli eduskunnalle viimeisen talousarvioesityksensä.

Pian ohjat valtiovarainministeriössä ottaa SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma ja Kalliomäki siirtyy uuteen ja aikaisemmasta kovin poikkeavaan tehtävään opetusministeriksi.

Matti Vanhasen (kesk.) hallitus nuiji budjetin pöytään elokuisessa riihessään rutiiniluontoisesti. Turhanaikainen kiistely tierahoista jäi ministereiden kesken ainoaksi kauneusvirheeksi. Asian on arveltu nousevan esiin vielä eduskunnassakin, mutta perjantaina eduskuntaryhmät keskittyivät olennaisempiin asioihin. Jos ei hallitus ole siltarumpupolitiikan paikka, niin ei sitä ole eduskuntakaan.

Budjetin isoista asioista vallitsi yksimielisyys hallituksessa, koska liikkumavaraa ei kovin paljon ollut. Myös eduskunnan eväät merkittävien muutosten aikaansaamiseksi budjettiin ovat hyvin rajalliset.

Oppositiopuolue Kokoomus esittää budjettiin merkittäviä lisäyksiä työllistämiseen. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz on laskenut, että yhden prosenttiyksikön lisäys työllisyysasteeseen vahvistaa julkista taloutta 1,5 miljardilla eurolla. Havainto on terveellinen: työttömyys tulee yhä hirvittävän kalliiksi yhteiskunnalle.

Kokoomus on periaatteessa täysin oikeassa, mutta on muistettava, että jos jonnekin esitetään lisärahaa, ne on otettava jostakin. Kokoomus esittää talousarvioon lisää menoja tai tulojen vähennyksiä yhteensä 600 miljoonan euron edestä, mutta ei yksityiskohtaisia keinoja niiden kattamiseksi.

Jos jotakin Antti Kalliomäen kaudelta jää kaipaamaan, niin juuri rohkeita ratkaisuja työllisyyden edistämiseen. Sosiaali- ja terveyspolitiikka on hoitotakuineen kaikkineen ollut kohtalaisen onnistunutta, mutta työllisyys- ja veropolitiikka ontuvat.

Työllistämisen esteiden purkaminen on tuskin päässyt kunnolla edes alkuun. Työntekijän palkkaaminen on yrittäjälle sekä kallista että monimutkaista. Maltillisten veronalennusten linja on jatkunut, mutta palkansaajien verotus on edelleen aivan liian kireää.

Antti Kalliomäki sanoi perjantaina eduskunnassa pitävänsä vahvaa talouden kasvua edelleen hyvinvointivaltion henkivakuutuksena. Kasvun hedelmät pitää kuitenkin myös osata kerätä talteen. Palvelualat ovat kasvaneet voimakkaasti, mutta myös teollista tuotantoa, aitoja investointeja, tarvitaan lisää, jotta kakkua riittää jaettavaksi suomalaisille.