Kolumnit Uutiset

Antti Rinteen uho hiipui pikavauhtia

Politiikan asiantuntijat ovat arvioineet, että SDP ottaa Antti Rinteen johdolla ainakin pari piirua vasemmalle. Samalla on puhuttu puolueiden polarisaatiosta eli ideologioiden nousemisesta konsensuksen sijaan keskiöön.

Arviot vaikuttavat kovasti ennenaikaisilta. Rinteen uho hiipui saman tien. Kehysriihipäätösten auki repimisestä ei ollut Seinäjoen puoluekokouksen jälkeen tietoakaan.

Rinne sanoo nyt, ettei hän edelleenkään hyväksy yhteisöveron laskua eikä lapsilisien leikkaamista, mutta vakauden nimissä päätösten takana pitää seisoa.

Viimeistään tässä vaiheessa on kaikille selvää, että Rinteen uho oli tarkoitettu muutosta kaipaavalle puolueväelle, ei toimintalinjaksi etenkään hallituksessa.

Sekin jää nähtäväksi, mitä pari piirua vasemmalle tarkoittaa käytännössä. Jos Rinne ottaa valtiovarainministerin salkun, linja on hallituksen linja. Ja oli ministerisalkku mikä tahansa, hän ei voi hallituksessa melskata tyylillä, mihin hän ay-johtajana tottui.

Puheenjohtajataipaleen alkumetrit ovat osoittaneet senkin, ettei Rinne aja demareita ulos seuraavien eduskuntavaalien jälkeisistä hallitusneuvotteluista. Vain kannatus ratkaisee. Kahden parhaan joukossa, niin paraatiovi valtioneuvostoon aukeaa. Neljäs sija vie varmuudella oppositioon.

Nyt demaripiireissä seurataan silmä tarkkana ja toivonkipinä rinnassa, että kannatusviisari heilahtaisi yläviistoon. Kannatuksen saaminen nousuun oli johtajan vaihdon lähtökohta. Ei varsinaisesti se, että Jutta Urpilainen olisi toimissaan karkeasti epäonnistunut.

Urpilainen sai mennä myös siksi, että hän oli enemmän valtiovarainministeri ja vähemmän puheenjohtaja.

Tähän oli selvä syy: kenenkään aika ei riitä juoksemiseen Brysselin ja maakuntien välillä.

Rinne voi onnistua maakuntakierroksissaan vain, jos salkku on muu kuin valtiovarainministerin.

Puolueiden polarisoitumisesta ia ideologioiden korostumisesta puhuttaessa pitää muistaa retoriikan ja itse poliittisen päätöksenteon ero. Omien edessä puhuttaessa ideologiat korostuvat kuin työväenpuolueiden vappupuheissa.

Kun mennään esimerkiksi tv-väittelyihin, muuttuu tyyli paljon sovittelevammaksi. Asioiden hoidon tavoista voidaan olla eri mieltä, mutta tavoitteet ovat kovasti yhteneväiset.

Hyvinvointivaltion perään kuolaavat kaikki, ja erot Eurooppa-politiikassa vaihtelevat kokoomuksen, demarien ja keskustan välillä sen mukaan, ollaanko hallitusvastuussa vai ei.

Perussuomalaisten linja on integraatiolle kielteisempi, mutta letkut irti Kreikasta ja markka takaisin -vaatimuksia ei juuri enää kuule.

Soini ajaa joukkojaan asemiin hallitusvastuun varalle. Se on näkynyt ensimmäisistä eurovaalitenteistä lähtien.