Uutiset

Arja Alho: Miespoliitikko ei ole koskaan papattava orava

Kulttuuriministeri Tanja Karpelaa (kesk.) on riepoteltu julkisuudessa milloin todellisista tai oletetuista miessuhteista, milloin tekemisistään hengellisten henkilöiden kanssa. Anemia ei ole stressiperäinen sairaus, mutta silti Karpelan sairastuminen herättää kysymyksiä saamastaan mediakohtelusta.

Kansanedustaja Arja Alho (sd.) tutki väitöskirjassaan politiikan ja median suhdetta ja on vuosien saatossa saanut itsekin tuta, mitä on olla naispoliitikkona joukkotiedotusvälineiden hampaissa.

Voitko kuvitella, että miespoliitikosta kirjoitettaisiin samassa sävyssä kuin Karpelasta on kevään mittaan kirjoitettu?
– Kovaa kohtelua saavat sekä naiset että miehet. En tiedä onko sovinismi oikea sana, mutta naisten kohteluun liittyy aika lailla persoonaan liittyviä seikkoja. Sellaisia, jotka ovat miesten kohdalla irrelevantteja.

Kuten?
Eihän kenenkään miehen kohdalla esimerkiksi pohdita mikä hänen seurustelunsa motiivi on ollut. Jos ajattelen itseäni, niin eihän kenestäkään miehestä sanota, että se liikkuu kuin orava ja papattaa. Käytetään adjektiiveja, jotka liittyvät aika usein juuri naisiin.

Karpela on nuorehko, näyttävä, naimaton nainen. Petaavatko nämä ominaisuudet julkisuudelle enemmän hyökkäyspinta-alaa?
– Luulen, että Karpelan kohdalla se hyökkäyspinta-ala tulee enemmän hänen poikkeuksellisesta poliittisesta urastaan. Miss Suomesta suoraan eduskuntaan ja kutakuinkin suoraan ministeriksi. Nämä yhdessä synnyttävät kiinnostuksen. Kysytään ansioiden perään ja sitten ruvetaan spekuloimaan muilla yksityisyyteen liittyvillä asioilla.

Voiko naispoliitikko tehdä mitään, kun tämäntapainen julkisuusmylly käynnistyy?
– Julkisuus on sillä tavalla kaksiteräinen miekka, että siihen liittyy hallitsemattomuuden riski. Sitä voi yrittää hallita, mutta joskus se ei vaan onnistu. Ei, vaikka olisi kuinka hyvät mediataidot.

Olet saanut oman osasi mauttomuuden rajan alittaneesta julkisuudesta…
-Nämä ovat rankkoja kokemuksia, koska sitä väistämättä kokee tulleensa loukatuksi ja hyvin satutetuksi. On hirveän vaikea sanoa, että huomenna on huomisen uutiset, että kohauta olkapäitä, mutta niin vaan täytyy tehdä.

Voivatko naispoliitikot itse tehdä jotain, jotta kirjoittelu pysyisi asiallisena?
– Tätä on hirveän vaikea muuttaa muulla tavalla kuin korostamalla omaa tekemistään ja omaa työtään. Imagonrakentajat neuvovat madaltamaan puheääntä ja kiinnittämään huomiota olemuksen kokonaisuuteen. Miehellä riittää, ettei ole vallan ryppyinen puku ja aivan mauton solmio, mutta naispoliitikko ei saa olla väsynyt tai epämuodikas tai homsantuu. Naisen odotetaan olevan huoliteltu kaikissa tilanteissa. Margaret Thatcherin piti olla ladylike jopa silloin kun kiipesi tikapuilla. (HäSa)