Julkisia hankintoja koskevaa raportointia parantamalla pystyttäisiin tehostamaan hankintoja, millä pystyttäisiin säästämään vuosittain yli miljardi euroa verorahoja.
Näin arvioivat hankintoja tutkivat Turun yliopiston taloustieteen professori Janne Tukiainen ja tohtorikoulutettava Jan Jääskeläinen Aalto-yliopistosta.
Tällä hetkellä valtionhallinnossa ei tiedetä, kuinka paljon Suomessa käytetään verorahoja julkisiin hankintoihin.
Arvioissa on valtava, jopa 20 miljardin euron haarukka: yleisimpien arvioiden mukaan hankintoja tehdään 30–50 miljardilla eurolla vuodessa.
– Julkisen rahan käyttöä ei voida kunnolla valvoa ja tehostaa, jos ei tiedetä miten ja missä sitä käytetään, Tukiainen toteaa.
Kilpailu olematonta
Julkisissa hankinnoissapiilee suuret säästömahdollisuudet, koska kilpailu on olematonta suuressa osassa hankintojen kilpailutuksia.
Laki velvoittaa julkisyhteisöt kilpailuttamaan esimerkiksi tavaroiden ja palveluiden hankinnat, jotka maksavat yli 60 000 euroa.
Tukiaisen ja Jääskeläisen kesällä julkaistussa tutkimuksessa hankintojen kilpailutuksista selviää, että yli puoleen kilpailutuksista osallistuu korkeintaan kaksi yritystä ja lähes kolmannekseen ei ainuttakaan yritystä.
– Tällöin kilpailutuksen hyödyt jäävät olemattomiksi. Käytännössä seuraus on se, että yritykset voivat tarjota kalliilla hinnalla huonompaa laatua, Tukiainen toteaa.
Kilpailun vähäisyys ei joitakin pieniä paikkakuntia lukuun ottamatta näytä johtuvan potentiaalisten yritysten puutteesta, vaan siitä, että yritykset eivät osallistu julkisten hankintojen kilpailutuksiin.
Miljardisäästöt mahdollisia
Kaksikon tutkimuksenperusteella kilpailun ja hankinnan hinnan välillä on selvä yhteys.
Hinnat ovat keskimäärin 5–10 prosenttia alemmat jokaisen lisätarjoajan osalta eli silloin, kun kilpailutukseen osallistuu yhden yrityksen sijaan kaksi, kahden sijaan kolme ja niin edespäin. Hintaa laskeva vaikutus näyttää olevan erityisen suuri vähiten kilpailluissa hankinnoissa.
Tukiainen huomauttaa, että hintavaikutusta koskevat arviot ovat karkeita ja vaihtelevat hankinnoittain, mutta suunta on selvä.
Jos kaikkiin kilpailutuksiin saataisiin mukaan yksi yritys lisää, saataisiin mittavia säästöjä.
– Jos laskee viisi prosenttia vaikkapa pienimmästä hankintoja koskevasta arvioista eli 30 miljardista, puhuttaisiin jo puolentoista miljardin vuosisäästöistä.
Summa näyttäytyy erityisen suurena, jos sitä vertaa vaikkapa valtion kuluvan vuoden budjettiin: esimerkiksi varhaiskasvatukseen ja peruskouluun kuluu noin 0,9 miljardia euroa.
Tietoa kerätään heikosti
Hankintojen toteutuneita hintoja, yritysten tekemiä tarjouksia ja esimerkiksi kilpailutuksen etenemistä koskevaa tietoa ei nykyään kerätä systemaattisesti.
Julkisyhteisöiden on ilmoitettava ainoastaan arvio kunkin hankinnan arvosta.
Miksi tiedonkeruu olisi tärkeää?
Tällaisten tietojen avulla julkisyhteisöt pystyisivät valvomaan paremmin rahankäyttöään, valtio tehostamaan hankintojen ohjausta ja esimerkiksi hankintayksiköt voisivat ottaa mallia toistensa tekemistä kilpailutuksista, väitöskirjatutkija Jääskeläinen sanoo.
– Jos jokin kunta onnistuu hankkimaan tiettyä palvelua halvemmalla kuin muualla, toiset kunnat voisivat ottaa siitä mallia, Jääskeläinen selostaa.
Tukiainen korostaa tiedonkeruun tarvetta myös tutkimuksen nimissä.
– Kilpailutuksia pitäisi kyetä arvioimaan tarkemmin hankkijoiden itsensä parissa, ja tutkimuksessa taas pitäisi päästä käsiksi siihen, miksi kilpailutukset eivät toimi.
Tiedonkeruu auttaisi yrityksiä ja valvontaa
Yrityksille kilpailutuksiin osallistuminen helpottuisi merkittävästi, jos niillä olisi pääsy tarkempiin tietoihin aiemmista kilpailutuksista.
Suurin kynnys kilpailutuksiin osallistumiselle johtuu Jääskeläisen ja Tukiaisen mukaan siitä, että tarjousten laatiminen on kallista ja vie paljon aikaa. Riskiä lisää se, että menestymistä on vaikea ennakoida.
– Pääsy referensseihin aiemmista kilpailutuksista voisi olla yksi ratkaisu tarjoamisen helpottamiseksi, Jääskeläinen toteaa.
Laajempi tiedonkeruu auttaisi myös hankintojen valvonnassa, sanoo Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tutkimusprofessori Mika Maliranta. KKV valvoo, että hankinnat tehdään kilpailusäädösten mukaan.
– Varsinaisen valvonnan lisäksi KKV kantaa tietysti huolta myös markkinoiden toiminnasta ja kilpailun edistämisestä, missä tietopohjan laajentaminen on tärkeä työkalu.
Kilpailun lisääminen tiedon tarjoamisen kautta kestäisi väistämättä muutamia vuosia. Maliranta uskoo, että ensimmäiset vaikutukset nähtäisiin silti hyvin nopeasti.
– Tieto raportointivelvollisuudesta saattaisi tuoda kannustimen siihen, että hankintoja ja kilpailutuksia ryhdyttäisiin tekemään huolellisemmin.
Uusi järjestelmä käynnistyy alkuvuonna
Hankintojakehitetään tällä hetkellä monella saralla.
Vuodenvaihteen jälkeen julkaistaan uusi versio hankintojen ilmoitusalusta Hilmasta.
Uudessa alustassa hankintailmoitusten tekemistä on selkeytetty merkittävästi ja järjestelmään on lisätty useita ominaisuuksia, mitkä helpottavat yrityksiä saamaan tietoa hankinnoista, kertoo palvelupäällikkö Tiina Luoma valtion yhteishankintayhtiö Hanselista, joka toteuttaa uudistuksen.
– Käytössä on viimeisimmät tekniset ratkaisut, minkä avulla on helppo ryhtyä laajentamaan tiedonkeruuta, jos siihen löytyy poliittista tahtoa, Luoma sanoo.
Valtiovarainministeriö ja Kuntaliitto käynnistivät alkusyksystä Hankinta-Suomi-foorumin, jonka on määrä laatia ensi vuoden syksyyn mennessä ensimmäinen kansallinen hankintastrategia.
KKV:n edustajana työryhmässä istuva Mika Maliranta sanoo, että tarvetta laajemmalle tiedonkeruulle on pidetty keskusteluissa paljon esillä.
– Tarve olisi kerätä tietoa hankintojen suunnitteluvaiheesta aina laskutukseen asti. Toivon, että foorumissa hahmoteltaisiin tiekartta, joka tähtää tietoa keräävän järjestelmän vaiheittaiseen käyttöönottoon.
Lakimuutos tekeillä
Työ- ja elinkeinoministeriössätaas valmistellaan lakimuutosta hankintalakiin.
Muutoksia on luvassa esimerkiksi useamman yksikön yhteisiä hankintoja koskeviin puitejärjestelyihin.
Luonnoksessa julkisyhteisöjä ollaan velvoittamassa tekemään jälki-ilmoitukset hankinnoistaan, missä raportoidaan kilpailutuksen voittaja ja tarjouksen arvioitu kustannus. Muutos ei edelleenkään velvoittaisi ilmoittamaan toteutuneita hintoja.
Lausuntokierroksella jälki-ilmoitusvelvollisuutta vastustettiin laajasti, koska sen sanotaan lisäävän hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa.
Raportoinnista tulisi tehdä mahdollisimman automatisoitua, Jan Jääskeläinen korostaa. Se tekisi tiedonkeruusta mahdollisimman helppoa.
Professori Janne Tukiainen pitää arviota hallinnollisesta taakasta näkökulma- ja kannustinkysymyksenä.
– Esimerkiksi jollekin kunnalle raportointi tuottaisi toki jonkin verran lisävaivaa, mutta lisävaiva olisi mitätön kustannus niistä valtavista summista, joita hankinnoissa liikkuu.
Veronmaksajien ja julkistalouden kannalta mahdollisesti saavutettavat säästöt taas ovat niin mittavia, ettei lisävaivan pitäisi olla este tiedonkeruulle, Tukiainen sanoo.
– Hankinnoissa säästäminen olisi huomattavasti mielekkäämpää kuin esimerkiksi palveluiden tai koulutuksen leikkauksilla.
Kilpailu olematonta
Laki velvoittaa julkisyhteisöt kuten kunnat ja valtion kilpailuttamaan tavaroiden ja palveluiden hankinnat, jotka maksavat yli 60 000 euroa.
Esimerkiksi rakennusurakoissa kilpailutuksen kynnysarvo on 150 000 euroa ja terveydenhoito- ja sosiaalipalveluiden ostoissa 400 000.
Taloustieteilijä Janne Tukiaisen ja Jan Jääskeläisen tutkimuksen mukaan yli puoleen kaikista kilpailutuksista osallistuu enintään 2 yritystä.
Lähes kolmannekseen kilpailutuksista ei osallistu yhtään yritystä.
Tutkimuksen perusteella hankinnan hinta laskee noin 5–10 prosenttia, jokaisen uuden, kilpailutukseen osallistuvan yhtiön myötä. Hintaa alentava vaikutus jatkuu uusien osallistujien myötä kuudennen yrityksen mukaantuloon asti, jonka jälkeen vaikutus on hyvin vähäistä.
Yleisen arvion mukaan yli puolet kuntien menoista koostuu hankinnoista.
