Uutiset

Arvokas kello saa kädet tärisemään

Kellohistorian asiantuntija Veikko Ahoniemi saa arviointitilaisuudessa heti eteensä sellaisen taskukellon, joka salpaa hänen hengityksensä.

-Hoh hoh, huh huh! Kyllähän tässä kädet tärisee. Tosi huikea. Hieman kunnioitusta. Kultaa, timantteja, emalia ja kannessa Romanovin vaakuna sekä mukana vielä aitoustodistus. Harvinaisuus mitä suurimmassa määrin ja kohtuullisen arvokas kapine, Suomen kellomuseon asiantuntija huokailee luupit silmillään.

Aarre kuuluu hämeenlinnalaiselle Kalevi Tiaiselle, joka säilyttääkin kelloa pankin tallelokerossa. Tiainen osallistui lauantaina Hämeenlinnan historiallisessa museossa järjestettyyn Käsin tehty kaupunki -luentosarjan tilaisuuteen.


Lahja Venäjän keisarilta?

Tiainen on toiminut kello- ja jalometallialalla, jota kautta arvokello päätyi hänen haltuunsa 15 vuotta sitten vanhalta leskirouvalta. Kellon historia juontaa Venäjälle Pietariin.

Sisäkannen suomennettu teksti kuuluu: Kaikkein armollisimmin luovutettu sekä saajan nimi Kaartin esikuntakapteeni Garpov ja päiväys helmikuu 1897. Tiaisen mukaan kello on kuitenkin tätä vanhempi. Aitoustodistuksesta puuttuu tarkka vuosiluku, mutta valmistaja on Patek, Philippe & Co Genevestä. Suomeen kello on kulkeutunut omistajan tyttären miehen toisen vaimon kautta.

Tiaista kiinnostaisi saada tietää, mistä ansioista kyseinen Garpov mahdollisesti on kellonsa saanut. Ahoniemen kanssa hän miettii, onko luovuttaja ollut Venäjän keisari; kannen teksti kun vähän siihen viittaisi.

Kasvavan arviointijonon vuoksi keskustelu päättyy, mutta miehet sopivat palaavansa aiheeseen puhelimitse.


Leluista kirpparilöytöihin

Pertti Hietanen toi näytille isoäitinsä rippilahjaksi saaman rannekellon 1900-luvun alusta. Kellotaulu on neliön muotoinen ja osin sininen. Kello käy yhä.

-Ihme, että se on selvinnyt hengissä. Pikkupoikana se oli minulla leluna, ja avasin sen monta kertaa katsoakseni, mitä sisällä on, Hietanen naureskelee.

Aune Torro oli liikkeellä käpypunnuksilla varustetulla seinäkellolla, jonka hän epäili itse olevan 1800- ja 1900-lukujen vaiheesta. Toistaiseksi kello on rikki.

-Ostin tämän kirpparilta joulun aikaan. Olen kysellyt kellosepiltä korjauskustannusarvioita. Kotipirtissä on samanlainen, mutta paljon huonokuntoisempi. Tämän voisi ehkä laittaa sen tilalle.

Lauantaiseen Kellopäivään ja siihen kuuluneelle luennolle osallistui museossa noin 30 aiheesta kiinnostunutta. (HäSa)