Uutiset

Arvokeskustelua eduskuntatalon portailla

Suomi on vapaa ja avoin maa. Mielipiteensä täällä saa kertoa vapaasti moninaisten medioiden kautta. Jos se ei riitä, voi mennä kertomaan sen eduskuntatalon rappusille.

Lupa täytyy olla, mutta ilmeisesti sellainen irtoaa Helsingin poliisilta kohtalaisen helposti. Tällä viikollakin rappusilla vieraili ydinvoiman vastustajien lisäksi monia muitakin porukoita.

Loppuviikosta siellä päivystivät rinta rinnan Greenpeace ja jonkin lajin polvirukoilijat. Ohikulkijoiden ja median huomiosta taistelivat elävät keltaiset ydinjätetynnyrit, ristit ja hautajaisseppeleet.

Greenpeace teki asiansa selväksi, mutta rukoilijoiden teema jäi hieman hämärän peittoon. Israelin kansan taistelu olemassaolostaan tuntui olevan huulilla ja media sai huutia muslimien hyysäämisestä.

Perjantaina rappusille odotettiin aiemmin mainittujen lisäksi ainakin poliisien väärinkäytöksiä vastustavaa mielenosoitusta.

Monessa maassa mielenosoittajilla ei ole asiaa lähellekään parlamenttitaloa. Luvallisetkin mielenilmaisut ovat poliisin tiukassa valvonnassa. Eduskuntatalon edessä on aina vähintään yksi tunnukseton valkoinen paku. Kaikki tietävät, että se on poliisiauto. Kovin kerkeästi poliisit eivät kumminkaan nouse sieltä mielenosoittajia paimentamaan.

Vaalienko, vai kesäloman läheisyyttä, mutta kansanedustajia oli loppuviikosta todella helppo jututtaa. Kaikki kysytyt suostuivat välittömästi ja heillä oli paljon asiaa.

Itsekin on joskus tullut kadehdituksi edustajien kohtuullisia lomaetuja. Tavallisesti kesäloma alkaa juhannukselta ja päättyy joskus syyskuun alkupuolella. Kukapa ei sellaista haluaisi? Päälle on vielä joululoma, joka päättyy vasta helmikuun alkupuolella.

Toisella puolella vaakakupissa on se, että kansanedustajan on melkeinpä pakko olla esillä erilaisissa yleisötapahtumissa ympärivuoden, mutta varsinkin kesällä, kun kansa kokoontuu turuilla ja toreilla. Muuten kasvot unohtuvat.

Lisäksi kansa tykkää käydä juttelemassa edustajiensa kanssa. Kesälomalla pitää siis olla freesinä, sosiaalisena ja virkeänä. Se ei välttämättä ole kaikkien käsitys ideaalista lomanvietosta.

Kansanedustajan työ on pätkätyötä. Paikkaa joutuu hakemaan joka neljäs vuosi uudestaan äänestäjiltä, jotka ovat ailahtelevaisia. Lisäksi heillä tuntuu olevan valikoiva muisti. Töpeksintä jää helpommin mieleen kuin urotyöt.

Monet kantahämäläisistä kansanedustajista sanovat olevansa huonoja myymään itseään ja keräämään kampanjarahaa.

Esimerkiksi ministeri Sirkka-Liisa Anttila sanoo maksavansa vaalikampanjansa mieluummin pankkilainalla kuin kerjäävänsä. Samaa sanoo vihreiden kasanedustaja Kirsi Ojansuu.

Tulevan kampanja aikana saattaa olla parempikin, että rahat tulevat omasta pussista. Siinä ei jää mitään selittelemistä. Epäilemättä vaalirahoitusta seurataan suurennuslasilla.

Päivän lehti

6.4.2020