Uutiset

Arvot muuttuvat ennätysvauhtia

Suomalaisten arvo- ja moraalikäsitykset ovat kokeneet perinpohjaisen murroksen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muutos on ollut niin nopea, etteivät kaikki ole pysyneet vauhdissa mukana.
 
Kiivaana käynyt keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista osoittaa sen, että yksityiseen elämään kuuluvien moraalikäsitysten nopeasta muutoksesta huolimatta me suomalaiset olemme Pohjoismaiden arvokonservatiivisinta väkeä.
 
– Pohjoismaiden kentällä suomalaiset ovat aina olleet jonkin verran konservatiivisempia kuin muut. Ruotsi on ollut se maa, joka on koko maailman perspektiivissä poikkeuksellisen liberaali ja avaramielinen. Ruotsiin verrattuna me näytämme vähän turhankin konservatiivisilta, uskonnonpedagogiikan dosentti, tutkija Kati Niemelä Helsingin yliopistosta sanoo.
 
Tätä tietoa vasten Niemelä ei ihmettele sitä, että tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin vasta nyt. 
 
Suomalaiset ovat omaksuneet liberaalit arvot niin nopeasti, että tutkija kuvaa tilannetta poikkeukselliseksi. Tutkimuksista tiedetään, että tavallisesti ihmisten arvot ja asenteet muuttuvat hyvin hitaasti, jos ollenkaan.
 
– Yhteiskuntamoraalin kentällä vastaavaa muutosta ei ole. Esimerkiksi verovilpin sallimisessa tai korruptiokysymyksissä suomalaiset ovat hyvin tiukkoja. Muutos on tapahtunut nimenomaan yksilömoraalin alueella, Niemelä sanoo. 
 
Kansainvälisessä vertailussa Suomi on varsin liberaali maa, mitä tulee seksuaali- ja perhe-etiikkaan liittyviin kysymyksiin. Suomalaiset suhtautuvat keskimääräistä sallivammin niin samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin kuin avioeroihin, abortteihin tai eutanasiaan.
 
Esimerkiksi Turkissa 91 prosenttia kansalaisista katsoo, että samaa sukupuolta olevien suhteet ovat aina väärin. Myös avioeroon ja aborttiin suhtaudutaan kielteisesti. 
 
Venäläisistä kolmannes suhtautuu hyvin kielteisesti samaa sukupuolta olevien ihmisten sukupuolisuhteisiin. Euroopassa sallivimmat asenteet ovat Alankomaissa ja Belgiassa.
 
Tiedot perustuvat laajaan kansainväliseen International Social Survey Programme (ISSP) -tutkimukseen, jossa selvitetään neljänkymmenen maan yhteiskunnallisia oloja. Suomalaisten asenteita tutkimusta varten tutki Kirkon tutkimuskeskus.
 
Arvomaailman murros ravistelee ennen kaikkea Suomen evankelisluterilaista kirkkoa. 
 
Yhteiskunnan muutos ja kirkon sisäinen jakautuminen konservatiiveihin ja liberaaleihin jakavat kirkkoa raastavalla tavalla.
 
Se näkyy jäsenmäärän laskuna, mutta myös kiivaana väittelynä siitä, mihin suuntaan kirkon pitäisi nyt mennä. 
 
Pitäisikö kirkon miellyttää kaikkia, vai pitäisikö sen pysyä kiinni perinteisessä avioliittokäsityksessä ja hidastaa muutenkin muutosvauhtiaan?
 
Tässä keskustelussa ei ole kyse vain siitä, vihitäänkö kirkossa samaa sukupuolta olevia pareja, vaan kyse on paljon laajemmasta asiasta.
 
Kyse on koko kirkon tulevaisuudesta ja siitä, miten se voi olla läsnä ihmisten elämässä ja säilyttää oman uskottavuutensa.
 
– Yhteiskunnan nopea muuttuminen asettaa valtavat paineet kaikille uskonnollisille yhteisöille. Se haastaa evankelisluterilaista kirkkoa omien käsitysten uudelleen arviointiin: miten olla kansankirkko, kun samalla ollaan tilanteessa, jossa mielipiteet ovat kaukana toisistaan ja juopa vain kasvaa, Kati Niemelä sanoo. 
 
Paikallispoliitikko Mikko Salmi (sd.) sanoo, että kirkossa pitäisi valmistautua ihanteiden jälkeiseen aikaan.
 
Tällä hän perää sitä, mitä annettavaa kirkolla on ihmiselle, joka on rikkonut omassa elämässään kaikki ne periaatteet ja ihanteet, joiden mukaan elämää on rakennettu. 
 
Matkan varrella on erottu, petetty, tehty väärin ja kohdattu oma henkinen pimeys pohjia myöten. 
Salmi näkee, että keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista kytkeytyy myös siihen, muuttuuko ydinperheen käsitteen määritteleminen kirkossa.
 
– Kyse on samanlaisesta arvomurroksesta kuin tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymiseen liittyy. Uskoisin, että liberaalin arvomaailman omaavalle henkilölle ei ole keskeistä se, kuka lasta rakastaa, vaan se, että lasta rakastetaan. Ydinperhemallin korostamista ainoana hyvänä tienä kasvuun ei ehkä arvosteta arvoliberaalista näkökulmasta.
 
Salmen mukaan on kestämätöntä, että ydinperhe käsitetään kirkossa edelleen perheenä, jossa on mies, nainen ja avioliitossa syntyneet lapset. Virallisissa puheissa avioliittoa pidetään edelleen avoliittoa parempana parisuhdemallina.
 
– Yhä edelleen meitä pappeja ohjataan suurin piirtein siten, että mennessämme kastamaan avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta meidän pitäisi kysyä vanhemmilta, milloin nämä menevät naimisiin.
 
Todellisuudessa osa kirkon työntekijöistä aina arkkipiispaa myöten on parisuhdekäsityksessään eri mieltä kirkon virallisen linjan kanssa.
 
Ihanteiden murtumista Salmen mukaan on sekin, ettei kirkko ole enää yksiääninen, vaan sillä on monta ääntä ja monta näkökulmaa. Tavallisesti tämä on johtanut kirkkokuntien hajoamiseen, mutta nyt Salmi on toiveikas.
 
– Voisimmeko olla sellaisessa tilanteessa, että aito moniäänisyys olisi mahdollista? Toivon sitä, mutta eropiikit näyttävät, ettei ehkä ole.
 
Samaan aikaan kun suomalaiset ovat siirtyneet elämään yksilö- ja minäkeskeistä elämää, auktoriteetit ovat murentuneet. Menneinä vuosikymmeninä kirkolla on ollut hyvinkin vahva rooli arvojen ja ihanteiden määrittelijänä suomalaisten elämässä. 
 
Vaan ei ole enää.
 
Kirkon arvoista tiukimmin pitävät kiinni ne, jotka luokitellaan uskonnollisesti aktiivisimmaksi joukoksi. Heidän asenteensa ovat  keskimääräistä perinteisempiä ja he reagoivat muutoksiin hitaammin. Myös muutosvastaisuus on yleistä. 
 
Nykyisin yksityiseen elämänpiiriin kuuluvista moraalisäännöistä on tullut sopimusasioita. Niistä päätetään lähipiirin kesken tai parisuhteen sisällä. 
 
– Tämä pätee erityisesti nuorten kohdalla. Tällaiset arvokysymykset ovat heille itse päätettäviä asioita, joihin ulkopuolinen auktoriteetti ei voi vaikuttaa, Niemelä sanoo.
 
Vielä voimakkaammin arvomaailman muutokseen on vaikuttanut mediamaailman murros. 
Uusia, pieniä auktoriteettimalleja nousee joka puolelta. Niemelän mukaan ihmiset ovat kelluvassa tilassa, jossa itselle sopivat arvot napataan sieltä täältä eri viestintävälineistä. 
 
Mikko Salmi on iloinen siitä, että auktoriteetit ovat kadonneet. Kukaan ei voi sanoa, kenen arvoja täytyisi pitää hyvinä pelkästään hänen asemansa vuoksi.
 
– Arvojen nimissä on hankittu niin paljon maallista ja hengellistä valtaa. Nykyisin auktoriteetin asema pitää ansaita, pelkkä status ei riitä. Sekään ei riitä, että lapsen on kuunneltava minua, koska olen hänen isänsä. Kunnioitus vaatii aina sitä, että on kunnioituksen arvoinen. (LM-HäSa)
 
Minna Akimo

Asiasanat

Päivän lehti

21.1.2020