fbpx
Uutiset

Asenne ratkaisee, ei koko

Hämeenlinnan kaupunki mielii Euroopan Unionin kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2011. Hämeenlinna ilmaisi kiinnostuksensa heti, kun kunnille ilmoitettiin mahdollisuudesta hakea pestiä. Toistaiseksi idea on kaupunginjohtaja Tapani Hellsténin sanoin “itämisasteella”.

Itämisasteella pysyköön. Jos Hämeenlinna homman saisi, ja tämä on jättiläismäinen jos, julkisuutta varmasti piisaisi. Mutta olisiko Hämeenlinnan kuristetulla, potkitulla ja piinatulla kulttuurilla mitään mahdollisuuksia nousta koko EU:n keskipisteeksi kuudessa vuodessa? Tuskin.

Hellstén painotti, että pienikin kaupunki voi pärjätä menestyksekkäästi isoissa saappaissa.

Tietysti voi. Ei kulttuurimenestyskään koosta ole kiinni, vaan suhtautumistavasta. Hämeenlinnalla asennetta piisaa. Se vain on aivan päinvastainen mitä kulttuuripääkaupungilla soisi olevan.

Suomen kulttuuripääkaupunkitarjokkaiden tähänastinen lista voi kuulostaa osin hupaisalta: Hämeenlinna, Vaasa, Lahti, Savonlinna, Rovaniemi, Jyväskylä, Oulu, Turku ja Tampere.

Riittävätkö oopperajuhlat nostamaan Savonlinnan vakavasti otettavaksi ehdokkaaksi? Ja onko Lahdella jotain, mitä Hämeenlinnalta puuttuu?

Viimeiseen kysymykseen Helsingin Sanomat jokin aika sitten jo vastasi. Hesarin tutkimuksessa selvisi, että Lahti satsaa kulttuuriin vuodessa huomattavasti enemmän rahaa asukasta kohti kuin Hämeenlinna, joka jäi vertailussa hännille häpeämään.

Onko Hämeenlinnan päättäjiltä unohtunut, että tuoreessa muistissa ovat kulttuurimäärärahojen nipistykset, taistelu Musiikkia Linnassa -konserttisarjasta ja kaupunginorkesterin kitkuttaminen veitsenterällä. Muun muassa.

Kulttuuripääkaupungiksi myös mielivä Rovaniemi käyttää kaupunginorkesteriinsa yli 600 000 euroa vuodessa. Mitä Hämeenlinna satsaa? Kiertoteitse irtosi 45 000 euroa. Se on yksi kärpäsen jätös.

Kulttuuripääkaupunki, todellakin! Kaupunki, jonka päättäjät odottavat kulttuuritarjonnan selviytyvän vapaaehtoisten talkoovoimien avulla hamaan maailmanloppuun. Ja jos tekijät väsyvät, niin oho, harmi juttu, taas loppui jokin tuottamaton tapahtuma.

Tuottavuus yhdistettynä kulttuuriin on yksi nykypäivän pahimmista kirosanoista. Tuhannet kävijät ovat ilmaa, jos kassakone ei kilise.

Kulttuuritoimittaja Pirjo-Liisa Niinimäki muistutti taannoin Hämeen Sanomissa, että kaikilla kulttuurin saamilla pennosilla, yhteensä noin 7 miljoonalla eurolla, rakentaisi vanhainkodin ja vähän muutakin, mutta että kuka haluaisi elää kaupungissa, jossa kirjasto on säästösyistä kiinni? Niinpä.

Välillä toki kuuluu hyviäkin uutisia. On kehitysvammaisten uusi taidekeskus, on Hippalot. Perusasenne ei niistä huolimatta kummoiseksi muutu.

Hämeenlinna ratsastaa mielellään täällä syntyneiden tai nuoruutensa viettäneiden kulttuurisuurhenkilöidensä nimillä. Voi toki miettiä, miksi nämä henkilöt viimeistään aikuisina muuttivat pois.

Menot